27. lokakuuta 2016

NCLA Gravitate Towards Me

Heipparallaa taas pitkästä aikaa! Näköjään huhtikuussa pidin sairastupaa ja sen jälkeen alkoikin radiohiljaisuus, joka venyi aina tähän päivään saakka. Kuluneen puolen vuoden aikana on tapahtunut paljon! Lyhyesti voinen todeta, että työt pitävät kiireisenä arkisin ja vapaa-ajallakaan ei tekemisen puutetta ole ollut. Koulusta en vielä ole valmistunut, mutta oppari työllistää. Lisäksi taloyhtiössä on julkisivu- ja ikkunaremontti ja olen saanut elellä autuaan tietämättömänä ulkopuolisesta maailmasta huputetussa yksiössäni. Tästä johtuen koti on muistuttanut enemmänkin varastoa viime viikot, kun huonekaluja joutuu nostelemaan vähintään 1,5 metrin päähän ikkunasta harva se päivä (tai viikko) ja lopulta ikkunanpielien maalaaminen sisäpuolelta sai mut pakkaamaan repun ja lähtemään evakkoon muutamia päiviä sitten. 

 

Onneksi hiljattain muuttunut parisuhdestatus sentään antaa mahdollisuuden pötkiä remonttia ja epämääräisiä tavarakasoja pakoon miehekkeen luokse ilman sen suurempia järjestelyjä. Etenkin kun herra A on antanut autonsa mun vapaaseen käyttöön, jotta oon voinut huristella töihin ilman miljoonaa vaihtoa julkisilla. Vaikka toisaalta ruuhkat kehällä ei nekään ihan hirveän mukavia oo... Etenkään, kun ite istuu siinä pysähtyneenä olevassa autossa liikenteen seisoessa. 

 

Tähän soppaan kun vielä lisätään kesäkuun puolivälissä rikottu ranne, niin alkaa keitos olla valmiina. Tapaturma vei noin kuukauden sairaslomalle ja päälle vielä saikun takia vajaaseen kolmeen viikkoon lyhentynyt kesäloma. Elokuusta saakka olen pystynyt sentään olemaan töissä, vaikkakin alkuun vaatikin vielä jatkuvaa rannetuen käyttöä. Ranne meni sen verran pahasti, etten pystynyt kädellä tekemään yhtään mitään. Voitte uskoa, että oikeakätisenä oikean ranteen rikkominen sai veren kiehumaan ja kiukutti niin maan vietävästi olla käytännössä kädetön. Vielä edelleen joissakin tietyissä jutuissa rannetta alkaa särkeä tai vihlova kipu iskee. Syksy onkin sitten ravattu tutkimuksissa, jotta saataisi selville mitä sieltä ranteesta oikeastaan on mennyt rikki. Ensi viikon lopulla saan magneettikuvien tulokset, joten toivottavasti sen jälkeen ollaan aiempaa viisaampia. Kynsiä en kärsinyt lakata muutamaan kuukauteen oikeastaan ollenkaan ja vasta viimesen vajaan kuukauden aikana lakkausten tekeminen ei ole enää aiheuttanut sen suurempaa kipua.  

 

Olin viime sunnuntaina aamupäivästä CesarsShopissa tekemässä NCLA:n geelilakkauksia varjomessuilla yhdessä Kynsisirkuksen Kaisan kanssa. NCLA Gelous? -geelilakkasarja on vasta tullut CesarsShopiin ja he toimivat niin NCLAn kuin NCLA Gelous? -geelilakkojenkin maahantuojana. CesarsShopin sivuilla kerrotaan NCLA Gelous? -sarjan olevan "vallankumouksellinen geelilakkasarja seuraavista syistä: se on yksi maailman ensimmäisistä 7 FREE geelilakkoja, joten se ei sisällä 7 haitallista ainetta, kuten tolueenia, formaldehydia, diputyylia,ftalaattia, formaldehydihartsia, parabeeneja, ksyleenia eikä kamferia. Lisäksi se kovettuu sekä UV- että LED-valolla. -- Lopputulos kestää jopa 3 viikkoa ja sarjaan kuuluu tällä hetkellä 40 suosituinta NCLA sävyä." Itselle geelilakat ei ole kovinkaan tuttuja, mutta aina on mukava tutustua uusiin juttuihin kynsimaailmassa.

 

Kotiin sain testattavaksi yhden NCLA -sarjan kynsilakoista, jotka nekin siis ovat eläinkokeettomia, vegaanisia ja 7 free. Pullokoko on 13,5 ml. Gravitate Towards Me on ruskean violetti (vai violetin ruskea?) holo, joten syyttäkäämme syksyä valinnastani. Harvemmin enää holoilla lakkailen, mutta tämä kaunokainen oli pakko saada. Nettiä selaillessa lakan kerrotaan olevan sävyltään purple, mutta omaan silmääni se on kyllä ehkä enemmänkin melko voimakkaasti violettiin taittava ruskea suurimmassa osassa valaistuksia. Väristä ja sävystä viis, lakka on kaunis ja sopii syksyyn. 



Kynsillä on kaksi kerrosta Gravitate Towards Me -lakkaa aluslakan päällä. Nimettömässä ja keskisormessa on leimat Creative Shopin laatasta 31 ja leimauslakkana China Glazen Chrome Is Where The Heart Is. Päällä tuttu ja turvallinen Seche Vite.

 

Kiitos julkisivu- ja ikkunaremontti, ettei kynsipiste ole enää kynsipiste vaan varasto. Ja kamerakin on jossain laatioiden ja kassien takana. Kuvat otettu siis puhelimella huivin alle piilotetun romukasan päällä kehnossa valossa.