27. lokakuuta 2016

NCLA Gravitate Towards Me

Heipparallaa taas pitkästä aikaa! Näköjään huhtikuussa pidin sairastupaa ja sen jälkeen alkoikin radiohiljaisuus, joka venyi aina tähän päivään saakka. Kuluneen puolen vuoden aikana on tapahtunut paljon! Lyhyesti voinen todeta, että työt pitävät kiireisenä arkisin ja vapaa-ajallakaan ei tekemisen puutetta ole ollut. Koulusta en vielä ole valmistunut, mutta oppari työllistää. Lisäksi taloyhtiössä on julkisivu- ja ikkunaremontti ja olen saanut elellä autuaan tietämättömänä ulkopuolisesta maailmasta huputetussa yksiössäni. Tästä johtuen koti on muistuttanut enemmänkin varastoa viime viikot, kun huonekaluja joutuu nostelemaan vähintään 1,5 metrin päähän ikkunasta harva se päivä (tai viikko) ja lopulta ikkunanpielien maalaaminen sisäpuolelta sai mut pakkaamaan repun ja lähtemään evakkoon muutamia päiviä sitten. 

 

Onneksi hiljattain muuttunut parisuhdestatus sentään antaa mahdollisuuden pötkiä remonttia ja epämääräisiä tavarakasoja pakoon miehekkeen luokse ilman sen suurempia järjestelyjä. Etenkin kun herra A on antanut autonsa mun vapaaseen käyttöön, jotta oon voinut huristella töihin ilman miljoonaa vaihtoa julkisilla. Vaikka toisaalta ruuhkat kehällä ei nekään ihan hirveän mukavia oo... Etenkään, kun ite istuu siinä pysähtyneenä olevassa autossa liikenteen seisoessa. 

 

Tähän soppaan kun vielä lisätään kesäkuun puolivälissä rikottu ranne, niin alkaa keitos olla valmiina. Tapaturma vei noin kuukauden sairaslomalle ja päälle vielä saikun takia vajaaseen kolmeen viikkoon lyhentynyt kesäloma. Elokuusta saakka olen pystynyt sentään olemaan töissä, vaikkakin alkuun vaatikin vielä jatkuvaa rannetuen käyttöä. Ranne meni sen verran pahasti, etten pystynyt kädellä tekemään yhtään mitään. Voitte uskoa, että oikeakätisenä oikean ranteen rikkominen sai veren kiehumaan ja kiukutti niin maan vietävästi olla käytännössä kädetön. Vielä edelleen joissakin tietyissä jutuissa rannetta alkaa särkeä tai vihlova kipu iskee. Syksy onkin sitten ravattu tutkimuksissa, jotta saataisi selville mitä sieltä ranteesta oikeastaan on mennyt rikki. Ensi viikon lopulla saan magneettikuvien tulokset, joten toivottavasti sen jälkeen ollaan aiempaa viisaampia. Kynsiä en kärsinyt lakata muutamaan kuukauteen oikeastaan ollenkaan ja vasta viimesen vajaan kuukauden aikana lakkausten tekeminen ei ole enää aiheuttanut sen suurempaa kipua.  

 

Olin viime sunnuntaina aamupäivästä CesarsShopissa tekemässä NCLA:n geelilakkauksia varjomessuilla yhdessä Kynsisirkuksen Kaisan kanssa. NCLA Gelous? -geelilakkasarja on vasta tullut CesarsShopiin ja he toimivat niin NCLAn kuin NCLA Gelous? -geelilakkojenkin maahantuojana. CesarsShopin sivuilla kerrotaan NCLA Gelous? -sarjan olevan "vallankumouksellinen geelilakkasarja seuraavista syistä: se on yksi maailman ensimmäisistä 7 FREE geelilakkoja, joten se ei sisällä 7 haitallista ainetta, kuten tolueenia, formaldehydia, diputyylia,ftalaattia, formaldehydihartsia, parabeeneja, ksyleenia eikä kamferia. Lisäksi se kovettuu sekä UV- että LED-valolla. -- Lopputulos kestää jopa 3 viikkoa ja sarjaan kuuluu tällä hetkellä 40 suosituinta NCLA sävyä." Itselle geelilakat ei ole kovinkaan tuttuja, mutta aina on mukava tutustua uusiin juttuihin kynsimaailmassa.

 

Kotiin sain testattavaksi yhden NCLA -sarjan kynsilakoista, jotka nekin siis ovat eläinkokeettomia, vegaanisia ja 7 free. Pullokoko on 13,5 ml. Gravitate Towards Me on ruskean violetti (vai violetin ruskea?) holo, joten syyttäkäämme syksyä valinnastani. Harvemmin enää holoilla lakkailen, mutta tämä kaunokainen oli pakko saada. Nettiä selaillessa lakan kerrotaan olevan sävyltään purple, mutta omaan silmääni se on kyllä ehkä enemmänkin melko voimakkaasti violettiin taittava ruskea suurimmassa osassa valaistuksia. Väristä ja sävystä viis, lakka on kaunis ja sopii syksyyn. 



Kynsillä on kaksi kerrosta Gravitate Towards Me -lakkaa aluslakan päällä. Nimettömässä ja keskisormessa on leimat Creative Shopin laatasta 31 ja leimauslakkana China Glazen Chrome Is Where The Heart Is. Päällä tuttu ja turvallinen Seche Vite.

 

Kiitos julkisivu- ja ikkunaremontti, ettei kynsipiste ole enää kynsipiste vaan varasto. Ja kamerakin on jossain laatioiden ja kassien takana. Kuvat otettu siis puhelimella huivin alle piilotetun romukasan päällä kehnossa valossa. 

20. huhtikuuta 2016

Bette

Sairastuvalta heipparallaa! Kevätflunssa pääsi yllättämään ja jouduin taipumaan pöpöjen edessä ja ottamaan saikkua... Lauantaina herätessä olo oli tukkoinen, joten kaivelin allergiaa varten hankitun nenäsumutteen esille. Sen päivittäisestä käytöstä ja pääsiäisenä aloitetuista allergialääkkeiden syömisestä huolimatta nenä pysyi tukkoisena, mutta olo oli muuten hyvä useamman päivän ajan. Aina siihen asti, kunnes eilen istuin iltapäivästä koulutuksessa ja yks kaks olo muuttui hyvin kurjaksi. Kotiin päästyäni mittasin kuumeen ja pientä lämpöähän mulla oli jo aiemmin otetusta Buranasta huolimatta. Se siitä toiveajattelusta, että olisi ollut vain pahentunutta allergiaa koivun aloitettua kukintansa. Tällä hetkellä täällä sängyn pohjalla peiton alla kirjoitellessa olo on kohtalainen. Ehkä se vielä tästä. 


Nyt siis vähän lisää arkistojen aarteita, tällä kertaa kynsillä on piCture pOlishin Bette. Lakkaus on joulukuun ensimmäiseltä päivältä, kuvatiedot tietävät kertoa. Lakkaus on yksinkertainen, mutta tykkäsin tästä kovasti! Musta luo kivan kontrastin, eikä peitä liikaa alla olevaa Betteä. Voisin oikeastaan tehdä vastaavat kynnet jollakin toisella värillä lähiaikoina, sillä tää ÜberChicin leima on kiva.

Kynsillä on kolme tai neljä kerrosta Betteä, sillä se ei peittänyt kovinkaan hyvin. Muuten levittettävyys oli ihan perinteistä PP-laatua, eli lakka ei valunut pitkin kynsinauhoja tai kaljuuntunut levitettäessä. 


Kynsillä: 
Trind - Nail Repair
Essie - First Base
piCture pOlish - Bette
Essie - Licorice
Essie - Gel Setter

11. huhtikuuta 2016

Glam Polish River Deep, Mountain High

Vaikka piCture pOlish on ehdottomasti lemppari indie-merkkini, niin Glam Polish on kyllä hiljalleen hiipinyt varmoin askelin mukaan kärkikahinoihin. Kuitenkin edelleen liputan piCture pOlishin puolella, sillä siellä lakkoja tuuppaillaan ulos tuutista erilaisilla koostumuksilla. Glameissa on lähes poikkeuksetta runsaasti holohippuja ja jos ei ole, niin lakka itsessään on holo.


Pitkä miinus siitä, että lakat on tilattava ulkomailta ja luottokauppani Harlow saa lakat myyntiin vähintäänkin nälkävuoden mittaisella viiveellä. Lisäksi oon kyllästynyt kyttäilemään sivuja joka päivä. Vaikka saankin useimmiten tiedon julkaisuajankohdasta sähköpostilla tai sosiaalisesta mediasta, niin silti aina menee osa julkaisuista ohi ja kun tajuaa asian, on auttamattomasti liian myöhässä. River Deep, Mountain High kotiutui mulle viime syksynä jommassa kummassa niistä kahdesta kimpasta, jotka Sissin kanssa tehtiin Harlow'lle noin viikon sisään...



River Deep, Mountain High on jälleen tuttua huttua. Nätti lakka, jossa on hyvin paljon holohippusta. Helppo levittää ja peittää muutamalla kerroksella. River Deep, Mountain High on muuten yksi lakoista, joiden luulin yhä odottelevan mustissa rinkuloissa pääsyä käyttöön. Kameralta kuvia koneelle siirtäessäni jouduin kuitenkin toteamaan, että lakattu on ja siirsin tikun pois käyttämättömien tikkujen kasasta. Kaikkea ei vaan voi muistaa.



Koristelut on näköjään jälleen olleet hyvin simppelit. Hopeiset leimat nimettömään ja peukkuun sekä muutama swarovski keskisormeen. Vaan mitkähän leimat? Äkkiseltään tekis mieli sanoa, etten omista mitään lähellekään tuon näköistä kuviota omaavaa leimauslaattaa. Toisaalta pienen leimauslaattojen tutkimishetken jälkeen en vieläkään tiedä, mikä laatta on kyseessä. Jäänee siis mysteeriksi tämäkin.



Käyttämäni lakat: 
Trind - Nail Repair
Essie - First Base
Glam Polish - River Deep, Mountain High
Essie - Gel Setter

8. huhtikuuta 2016

Winter is coming!

Lemppari-indiemerkkini piCture pOlishin tapaa julkaista uudet kokoelmat hieman salakavalasti. Alkuun ei hiiskuta mitään ja yllättäen sosiaalinen media onkin täynnä myyntiin tulevien uutuuslakkojen promokuvia. Siinä vaiheessa yleensä toivoo, että pääsee nopeasti koneen ääreen naputtelemaan omaa tilausta CesarsShopiin. Winter on hankittu jo heti, kun kokoelma julkaistiin ja olen sillä ehtinyt lakata useammankin kerran. 



Väittäisin, että Winteriä on lakattu 2-3 kerrosta ja sen kaverina olevaa Color Clubin French Tipiä olen varmuudella lakannut yhden kerroksen. Pitäisi varmaan opetella kirjoittamaan ylös, että mitä lakkoja missäkin lakkauksessa käyttää ja millaisia määriä. Pitkään kirjoittelin niitä milloin minkäkin irtopaperin kulmaan, mutta ongelmaksi koitui juuri irtopaperit. En todellakaan arkistoinut niitä minnekään, joten juuri sitä tiettyä lippulappusta sai aina etsiä hyvän tovin ja aina ei edes löytynyt... Viime aikoina ylöskirjaaminen on muutenkin tupannut jäämään...


Harmaat on olleet sävynä sellainen, että en oikein ole osannut niillä lakkailla. Winter sen sijaan toi tähän muutoksen ja heti lakan nähtyäni tiesin, että se on saatava. Nyt useamman kerran kyseisellä lakalla lakanneena ei kaduta. Uskallan kuitenkin väittää, että Winter on joka kerralla ollut helppo lakattava, vaikka kerrosten määrästä ei olekaan täyttä varmuutta. Se ei valu pitkin kynsinauhoja ja sormia, mutta ei myöskään kaljuunnu tai raidoitu. Helpon lakan kaveriksi on hyvä valita helpot koristelut: koko kynnen MILV-siirtokuvat arkista N198



Koristelut onnistuin sössimään, sillä jäin suhraamaan päällyslakan kanssa. MILVit (tai muutkaan decalit) tunnetusti eivät arvosta, jos useamman kerran sudilla sohii samasta kohtaa. Näin kävi myös tällä kertaa ja decalin leviäminen on nähtävissä nimettömässä.


Käyttämäni lakat: 
Trind - Nail Repair
Essie - First Base
piCture pOlish - Winter
Color Club - French Tip
Essie - Gel Setter

6. huhtikuuta 2016

piCture pOlish Glitch

Vihreät on jo pitkään ollut värinä sellainen, mitä ihailen muilla ja en osaa käyttää omilla kynsilläni. Jostain syystä viimeisen puolen vuoden aikana olen tullut hankkineeksi muutamankin eri vihreän lakan. Yksi niistä on piCture pOlishin Glitch. Kun lakka julkaistiin, totesin sen olevan nätti. Jätin lakan kuitenkin ostamatta, koska se on vihreä. 


Kuten kuvista saattaa päätellä, niin lopulta annoin periksi ja marssin Cesarsille ostamaan lakan. Tykästyin tähän sen verran, että en edes halunnut pilata koristeilla. Piirtäkää iso rasti seinään, oon lakannyt vihreällä ilman mitään koristeluja ja jopa tykännyt siitä!

Kynsillä on kolme ohutta kerrosta lakkaa, joka levittyi piCture pOlisheille ominaiseen tapaan vaivattomasti. Siistimistäkään ei tarvittu ihan hirveästi.


Kynsillä: 
Trind - First Base
piCture pOlish - Glitch
Essie - Gel Setter

4. huhtikuuta 2016

Keep it simple!

Kuten sanoin, mulla on kuvia odottamassa julkaisuaan. Näköjään tämäkin on viime syyskuulta eli ihan tuoreesta lakkauksesta ei ole kyse.... Poikkeuksellisen tästä tekee se, että postauksen oon kirjoittanut valmiiksi hyvä tovi sitten viime syksynä! Ilmeisesti on kuitenkin iskenyt laiskuus tai kiire tai mikä lie, kun kuvat on jäänyt muokkaamatta ja siten postauskin jäänyt roikkumaan luonnoksiin :D


Musateemaviikon aikana tartuin kertaalleen OPIn Love.Angel.Music.Babyyn, mutta se jäi kuitenkin käyttämättä. Ajatus kultaisella lakkaamisesta jäi muhimaan, eikä sopivaa hetkeä tarvinnut kauaa odottaa. L.A.M.B.ia on kynsillä kolme helppoa kerrosta. En ollut muistanutkaan, kuinka helposti työstettävä lakka on! Se ei valunut kynsinauhoille, levittyi helposti ja peitti kolmella kerroksella. Lisäksi kerrokset kuivuivat nopeaan, vaikka laitoinkin tällä kertaa päälle pikakuivattajaa saadakseni lakkaukselle paremman keston. Aksenttikynsissä on kerros Color Clubin valkoista, josta on tullut uusi lempparini ja Ginan lähes kulttimaineeseen noussut valkoinen on saanut jäädä pölyttymään Helmeriin. French Tip yhdistettynä Essien leveämpään sutiin toimii edelleen mainiosti ja jaksan ihastella lakkaa kerta toisensa jälkeen. Jokainen valkoisella lakannut tietää, että hyvät valkoiset tuppaavat olemaan kiven alla.


Kultaiseen yhdistin MILVin decalin, jonka sain CesarsShopista testattavakseni yhdessä muutaman muun arkin kanssa. Kyseinen arkki on monipuolinen, sillä siitä voi leikellä juuri sellaisia kuvioita kynsille kuin haluaa! Päädyin kuitenkin tylsästi leikkelemään koko kynnen kuviot, sen sijaan että olisin alkanut kikkailemaan vaikka kuvioleikkurilla. (Huomio nykypäivästä, tätä unholaan painunutta ideaahan pitääkin kokeilla!) Leikkasin MILVin arkista S48 hieman kynttä suuremmat kuviot aksenttikynsiä varten. Kuvio irtosi helposti taustapaperista vain muutaman sekunnin liottamisen jälkeen. Samalla sain varmistuksen sille, että tausta on kirkas, eikä valkoinen. Välillä on decalien kanssa tullut yllätyksiä, kun valkoinen ei olekaan valkoinen, vaan kirkas ja sama toisin päin. Decalit asettuivat kynnelle helposti ja painelin ne kevyesti kiinni kuivalla vanulapulla. Tai sitten se vain tuntui siltä, koska olin henkisesti varautunut saamaan itkupotkuraivarit! :D Tämän jälkeen siistimissiveltimen avulla sulattelin ylimenneet decalin osat, sillä mielestäni täydellisesti kynsien kokoisen decalien leikkaaminen ja asetteleminen kynnelle on täysi mahdottomuus. 


Kulta ja valkoinen toimii ja itse tykästyin kynsiin. Kuten otsikossakin jo sanoin: keep it simple! Millonhan sitä vaan oppis muistamaan tämän? Nykyään nimittäin tuntuu, että viihdyn huomattavasti paremmin tälläisissä suhteellisen yksinkertaisissa kynsissä, joissa ei ole tungettu kaikkea mahdollista samaan lakkaukseen tai jonka tekeminen ei vaadi sen suurempia kikkailuja. Siitä huolimatta tulen varmasti sortumaan ylilyönteihin myös jatkossa, tunnen itseni sen verran hyvin.


Käytetyt lakat: 
Essie - First Base
OPI - Love.Angel.Music.Baby
Color Club - French Tip
Essie - Gel Setter

23. maaliskuuta 2016

Untried Polish Challenge: Three Colors

Tänäkin vuonna kevät on alkanut hiljalleen hiipiä luoksemme. Tai ei se oikeastaan edes hiipinyt, sillä ensin tarvottiin loskassa sukat märkänä ja hampaat irvessä kiitellen Suomen vaihtelevia vuodenaikoja. Sen jälkeen täällä etelässä alkoikin hiljalleen lämpötilat kivuta plussalle ja aurinkokin näyttäytyä yhä useammin. Lumet suli käytännössä kokonaan ja ulkona oli erittäin keväistä, ei mikään ihme että ajatukset hiljalleen suuntautui kevääseen ja kesään. Saatoin siis päästää muutaman painokelvottoman sanan siinä vaiheessa, kun eräänä aamuna noin viikko sitten verhoja avatessani huomasin maan olevan jälleen valkea. Joten sen sijaan, että kattoisin ulos keskityn kynsilakkojen kevät- ja kesäkokoelmiin, sillä niistä ainakin tuppaa tulemaan paremmalle mielelle!


China Glazen kevät- ja kesäkokoelmat saapuivat Cesarsille myyntiin ja pakkohan mun oli lauantaina hipsiä hipelöimään uutuuksia. Mielelläni olisin kotiuttanut useammankin, mutta pakko oli tehdä valintoja. Tällä kertaa mukaani tarttui kevään House Of Colour -kokoelmasta lakat Chrome Is Where The Heart Is ja Sorry I'm Latte. CIWTHI:n ostin ihan leimausta silmällä pitäen, sillä yleensä vastaavat leimaavat oikein passelisti ja pikaisesti matolle testailtuani totesin arveluni oikeaksi. Kesän Lite Brites -kokoelmasta kotiutin tällä kertaa neljä lakkaa. Papa Don't Peach, We Got The Beet, Bite Me ja Lime After Lime pääsivät kokoelmaani täydentämään.

Ensimmäisenä kynsille pääsivät vesimarmoroinnin muodossa Bite Me, Lime After Lime ja Sorry I'm Latte. Lakat toimivat marmoroinnissa oikein mallikelpoisesti, mutta lakkaaja oli kyllä hieman ruosteessa mitä itse marmorointiin tulee. Marmoroin iltamyöhäisellä ennen nukkumaan menoa, joten ajan säästämiseksi päätin marmoroida vain aksentit. Loppuihin kynsiin lakkasin yhden suurimmista suosikeistani eli korallin pinkin Bite Me:n. Bite Me toi lakattaessa etäisesti mieleen partavaahdon. Se oli paksuhkoa, mutta kuitenkin jollakin tapaa ilmavaa. Vähän niinkuin partavaahto! Neonlakoille ominaiseen tapaan lakka kuivui nopeasti, joten tasaisen jäljen aikaan saamiseksi ei kannata jäädä liikoja haaveilemaan. Selvisin kuitenkin kahdella kerroksella, enkä lakannut alle kuin aluslakan eli valkoista lakkasin vain marmorointien alle. Keskisormeen lisäsin neonvärisen niitin yhdistämään marmoroinnit edes jotenkin lakkaukseen sopivaksi.


Huomaamattani lakkasin itselleni pääsiäiskynnet, joten kerrankin oon ajoissa! Samalla tein kuin vahingossa Untried Polish Challengeen kynnet, joissa olen käyttänyt kolmea väriä. Haaste on jäänyt odottelemaan, sillä blogigin vietti pitkään hiljaiseloa. Ryhdistäydyn hiljalleen tälläkin saralla. Kävin jo jokin aika sitten lakkani läpi ja karsin lakkoja kirppislaatikkoon. Samalla varmistin, että jokainen lakka on tikutettu ja oikealla paikallaan. No ei todellakaan ollut, sillä tikkuja pyöri pitkin Helmeriä ja swatchaamisestakin voidaan olla montaa mieltä. Oli nimittäin tikkuja, joissa oli kyllä lakka muttei nimiä ja sitten oli tikkuja joissa oli nimi, mutta ei lakkaa. Logiikkaa en tästä edes yritä etsiä....

Oli siis melkoinen työ käydä läpi niin lakat kuin tikutkin, mutta nyt se on tehty. Rengastaessani tikkuja kävin samalla läpi lakkaamattomien lakkojen tikut. Tällä hetkellä lakkaamattomien tikkujen joukossa on todennäköisesti myös jonkin verran lakkoja, joilla olen joskus jo lakannut. Sinne nimittäin joutui jokainen tikku, jos en ollut täydellisen varma sen käytöstä tai käyttämättömyydestä.
Siirrellessäni kamerasta kuvia viime syksyltä sain huomata valokuvanneeni lakkauksia, joissa oli käytetty muka vielä testaamattomia lakkoja. Muistissa aukkoja, joten en hetkeäkään epäile ettei muistini voisi tehdä tepposia muidenkin lakkojen kohdalla. Jossain vaiheessa päivittelen mustien renkaiden kohtalon tännekin, kunhan ensin saan maailmalta lisää tikkuja ja saan rinkulat päivitettyä ajantasalle. Oletan että aiemmasta, lähes kirotusta, määrästä 111 ollaan tultu alaspäin ainakin muutaman lakan verran jo! 


Käyttämäni lakat: 
Essie - First Base
Color Club - French Tip
China Glaze - Sorry I'm Latte
China Glaze - Bite Me
China Glaze - Lime After Lime
Seche Vite

11. maaliskuuta 2016

Kevät tuli, lumet suli

Melkein viisi kuukautta on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Muutamien viikkojen mittaiseksi ajateltu tauko venyi venymistään ja viikot vaihtuivat kuukausiksi. En sen suuremmin aio selitellä tai valitella, sillä kukaan tuskin jaksaisi kuitenkaan kovin kauaa mitään ruikutusta lukea. Todettakoon siis vain, että työn ja koulun yhteensovittaminen on ollut ajoittain hieman haastavaa. Tämän lisäksi elämässä on ollut muitakin mullistuksia ja niistä aion kyllä jaaritella!


Tein viime syksynä kolmen kuukauden mittaisen sijaisuuden lastentarhanopettajana omalle päiväkodilleni. Itseasiassa huomenna tulee täyteen neljä vuotta siitä, kun aloitin työt Espoon kaupungilla lastenhoitajan sijaisena. Sille tielle tulikin sitten jäätyä, sillä mut vakinaistettiin elokuussa 2012. Tarkoitus oli palata vuoden vaihteessa lastenhoitajaksi ja yrittää siinä sivussa suorittaa sosiaalialan opinnot ammattikorkeakoulussa loppuun. Toisin kävi, sillä mulle tarjottiin mahdollisuutta siirtyä vuodeksi 2016 vastaavaksi lastentarhanopettajaksi ryhmään, joka avautui loppiaisen jälkeen. Vaikka ryhmä sijaitsee fyysisesti noin 4 kilometrin päässä pääpäiväkodiltamme, niin kuulumme entisen päiväkotini alaisuuteen.

Siirtyminen ei ollut mulle itsestään selvää, sillä uuteen yksikköön vaihtaminen tarkoittaisi luopumista tutusta työyhteisöstä ja tiimistä, lapsista ja kaikesta. Vastapainona saisin uudet tilat, mahdollisuuden vaikuttaa kaluste- ja leluhankintoihin sekä muihin tarvikkeisiin, uudet tiimikaverit, uudet lapset perheineen ja paljon kaikkea muuta uutta. Lopulta päätin suostua, sillä miten monelle vielä alaa opiskelevalle tarjotaan mahdollisuutta lähteä rakentamaan uutta ryhmää ja kehittämään toimintaa puhtaalta pöydältä? Vastaavat tilaisuudet on kiven alla niin vastavalmistuneille kuin jo työelämässä olevillekin, etenkin kunnallisella puolella. Pelkäsin, että jos en nyt tartu tilaisuuteen, niin vastaavaa mahdollisuutta ei välttämättä koskaan enää tule eteeni.


Uuden ryhmän perustaminen ja toiminnan käynnistäminen ei ole ollut mitenkään kovin aurinkoinen polku. Paljon asioita on jouduttu tekemään kiireessä, tietyt asiat junnaa paikallaan byrokratian ynnä muun takia, vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin olin osannut edes kuvitella. Tekemisen puutetta ei tosiaan ole ollut, ennemminkin aika ei riitä tekemään kaikkea mitä pitäisi. Yleensä uuden ryhmän perustamiseen käytetään puolesta vuodesta vuoteen, me tehtiin se esimieheni kanssa muutamassa viikossa. Onneksi meillä sentään lapset on ihania ja oman työparini kanssa kommunikaatio toimii. Tsempataan toisiamme niinä päivinä, kun tekisi mieli vain painella takaisin peiton alle ja unohtaa koko muu maailma.


Kynsiä olen lakannut koko hiljaiseloni ajan, lukuunottamatta noin kolmen viikon mittaista jaksoa joulun paikkeilla ja sen jälkeen mummoni nukkuessa pois. Kynsien kuvaaminen tosin jäi, sillä mitä järkeä on kuvata kymmeniä lakkauksia varastoon, kun ei niitä kaikkia ehdi koskaan postata kuitenkaan? Siirsin juuri koneelle kamerasta läjän kuvia ja jo pelkästään niillä blogi tulee pyörimään hyvän tovin eteenpäin. En kuitenkaan halunnut niin sanotusti tehdä paluuta jollakin vanhalla lakkauksella syyskuulta, vaan jotain hieman ajankohtaisempaa. Arkistojen aarteita ehdin julkaista myöhemminkin!


Mikäs sen ajankohtaisempaa kuin uusi piCture pOlishin kevätkokoelma? Ensin ostoskoriin sujahti kolme lakkaa viidestä, mutta Spring jäi mietityttämään. Olisiko se liian vaaleanpunainen vai taittaako tarpeeksi violettiin, jotta osaisin sitä käyttää? Kävin eilen Cesarsilla noutamassa ostokseni ja samalla mallailin ja tiirailin Springiä pienen tovin. Kamelin selän katkaisi, kun Satu totesi et lakka sopii hänen mielestään mulle olematta liian vaaleanpunainen. Kilttinä tyttönä siis kannoin lakan kassalle ja avasin kukkaron nyörejä vielä vähän lisää. Ja onhan se pullokin söpö kuin mikä, kukkasia ja kaikkea! Voi siis olla, että nyt kotona komeilee 4/5 uusista lakoista odottamassa vuoroaan päästä lakattavaksi. Tai oikeastaan lakkausvuoroa odottaa enää kolme, sillä pitihän Spring saada heti kynsille! Kynsillä on kolme helppoa kerrosta lakkaa ja päällä Konadin mustalla leimattuna lehtikuviota Messy Mansionin laatasta MM57. Mutta sellaista mulle, mitäs teille?


Käyttämäni lakat: 
Trind - Nail Repair
Essie - First Base
piCture pOlish - Spring
Seche Vite

Konad - musta (leimat)