30. huhtikuuta 2015

Marmorointikuningattaren opissa

Käväisin maaliskuussa Kynsisirkuksen Kaisan luona, sillä Kaisa oli päättänyt järjestää kotonaan OPI Partyt. Olin aikaisemminkin kuullut näistä ja lisätietoa etsiessäni tuli seinä vastaan, sillä mistään ei tietoa tuntunut löytyvän. Nyt kuitenkin nettisivuja on päivitetty ja infoa saa paljon paremmin, kun homma on ilmeisesti lähtenyt rullaamaan :) Kotikutsuilla Dioriina-blogin Marina tuli ison kassin kanssa Kaisan olohuoneeseen ja levitteli paljon kaikenlaista kivaa nähtäville. Päätarkoituksena oli esittellän OPIn tuotteita ja näin vieraan näkökulmasta parasta oli, että kaikkea mukana ollutta sai kokeilla! Paikalle Kaisa oli kutsunut ystäviään, joista kaikille OPI ei ollut tuttu. Toki meitä hönöjäkin oli paikalla muutama, ihan vain ylläpitämässä tasapainoa. Mua itteäni jäi vähän mietityttämään, että josko joskus saisin OPI kutsut pidettyä kotonani. Myös mulla on kynsiään satunnaisemmin lakkaavia ystäviä, joita tällänen ilta voisi kiinnostaa. Mitään aiempaa tietämystä OPIsta ei vaadita ja ennen kaikkeahan tarkoituksenahan on viettää hauska iltapäivä tai ilta ystävien kesken :)

Koska Kaisa on ihana, niin me pakattiin Miljan kanssa taas kimpsut ja kampsut kasaan ja matkustettiin Hämeenlinnaan jo edeltävänä päivänä. Tällä kertaa jopa inhimillisen tavaramäärän kanssa, sillä pikkujouluissa kuultiin kuittailua muuttokuormasta. Oltiin naisten kanssa jo aiemmin puhuttu kynsien lakkaamisesta yhdessä, kunhan nähdään. Eikä ihan mistä tahansa lakkaamisesta, vaan siitä omasta heikosta lenkistä. Meijän nimittäin piti Miljan kanssa vesimarmoroida ja Kaisan leimata. Tunnetusti Miljan kanssa ei olla mitään marmoroinnin mestareia, sillä yleensä saadaan touhuun kulumaan rutkasti aikaa. Muutaman aksenttikynnen marmorointiin saa helposti kulumaan useamman tunnin ja kymmenen kynnen marmorointi taas vie päivän. Ei siis mikään ihan läpihuutojuttu.

1.IMG_2883

Ennen lakkailun aloittelua vuorattiin pöytä sanomalehdillä, sillä vesimarmoroihintihan tunnetusti aiheuttaa ihan jäätävän sotkun. Kaisa hieman pyöritteli tässä vaiheessa silmiään, sillä kai se kuvitteli meiän liioittelevan sotkun määrää. (Mieli kyllä muuttui nähtyään omin silmin millanen kaaos me saatiin aikaiseksi....) Oltiin myös päätetty (epä)onnistua ilman ohjeita. Saatiin tosin Kaisalta sen verran apuja, että meille vinkattiin varmasti marmoroinnissa toimivat lakat eli Pipe Dream Polishin ihana neonkokoelma A Night In Vegas. Kelpuuttaisin sen itsellenikin hyvin mieluusti! 


Teippasin sormiani kauemmin kuin kuulema kukaan koskaan ikinä aiemmin ja syytän tästä kyllä ihan puhtaasti yhteistyöhalutonta ja kaikinpuolin hankalaa teippiä. Myös Kaisa sai myöhemmin huomata teipin oikullisuuden eli ei se vika pelkästään mussa ollut. Saatiin myös heti alkumetreillä siiderit nenän eteen, sillä kai meiän kuviteltiin olevan rauhallisempia täydet lasit nenän edessä. Pohjalle valkoinen ja pienen kuivattelun jälkeen olin valmis ryhtymään marmoroimaan. Alkuun hihkuin onnistumista marmoroituani muutaman kynnen, mutta lopulta kuitenkin päädyin poistamaan kyseiset "marmoroinnit" ja aloittamaan alusta. Ei kannata tökätä useampaa sormea kippoon yhtä aikaa, siitä ei tuu ku sanomista. Voin todistaa kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä näin kävi itselleni siitäkin huolimatta, että mua kiellettiin dippaamasta enempää kuin yksi kynsi kerrallaan. Tosin millonka mä muka oisin tehnyt niinku käsketään tekemään? Lopulta kuitenkin sain marmoroitua kaikki kymmenen kynttä, vaikka vierähtihän siinä tovi jos toinenkin. Jossain vaiheessa nenän eteen ilmestyi myös jätskikippo höystettynä karkeilla ja ties millä kaikella herkulla, koska pitäähän sitä ihmisen syödä, jotta jaksaa marmoroida. 

1.IMG_2860

Valitsin marmorointiin iloisia kevätvärejä ja loppujen lopuksi lähinnä yksi pieni asia hämmensi. Miten neonlakoista saa hemppiksiä? Jälkikäteen asiaa on pohdittu useamman kerran ja ainoaksi syyksi keksittiin se, että neonit ja valkoinen on sekoittuneet toisiinsa sohiessani lakkoja kipossa liian kauan. Mielenkiintoista kyllä miten erilaisia kynsiä sitä sai tismalleen samoilla lakoilla aikaan! Parhaana esimerkkinä tästä on peukut, sillä molemmissa kynsissä on tismalleen samat lakat käytössä. Jos en tietäisi asiaa paremmin, niin väittäisin lakkojen vaihtuneen jossakin vaiheessa.


Onnistumisesta huolimatta sotkun määrä on kuitenkin vakio. Onnistuin nimittäin saamaan marmorointikuvion myös kyynärpäähäni teipin avulla. Lisäksi onnistuin jotenkin saamaan lakkaa myös Miljan puolelle pöytää, mikä oli hyvin hämmentävää.


Kaikesta tästä on kuvattuna videomateriaalia ja melkoinen video siitä tulikin. Totesin marmoroidessani hyvin usein "oho", "hups" tai jotakin vastaavaa, sillä milloin onnistuin sohaisemaan pohjalakat ruttuun ja millon mitäkin. Jossain vaiheessa Kaisa jo totesikin, että ei koskaan kuulosta hyvälle, kun mä sanon "oho". Meillä oli jälkeenpäin hyvin hauskaa, kun katseltiin videolta marmorointejamme :D Valitettavasti videon sisältö on ajoittain hieman painokelvotonta, joten taitaa jäädä julkaisematta suurelle yleisölle. Vaikka kyllä siitä hyvän komedian saisi! Todistettiin myös Kaisan epätoivoa leimailussa, vaikka kovasti yrittikin luistaa sovitusta...

*Tähän väliin voitte kuvitella Kaisan istumassa keittiön pöydän ääressä nojaten päätä käsiin 
kiroamassa samalla leimaamista sinne, minne päivänvalo ei paista*

Kaisan kodissa on pakko olla taikaa, sillä miten muuten tällänen peukalo keskellä kämmentä -sarjan marmoroija voi yks kaks onnistua marmoroimaan kaikki kyntensä? Yleensä alkaessani marmoroimaan päädyn tekemään vain aksentit, koska hermot palaa jo niidenkin kanssa. Nyt kuitenkin oon ammentanut itseeni tätä mystistä taikavoimaa ja myönnettäköön, että mä pidän marmoroinnista tätä nykyä! En myöskään ymmärrä miten oon joskus voinut saada koko päivän kulumaan marmorointiin, sillä nykyään saan marmoroitua kaikki kynnet alle tunnissa pohjatöineen. Mitä siis on tapahtunut? Entisestä marmoroinnin vihaajasta on kuoriutunut tyyppi, jonka mielestä marmorointi on oikeesti kivaa. Oon nimittäin kokeillut tätä myös kotona eli oon vienyt osan taikavoimista mukanani ja itseasiassa kotona tehdyssä marmoroinnissa onnistuin vielä tätä paremmin. Ne kynnet postailen teille tulevana maanantaina :)

1.IMG_2847
1.IMG_2854

Täytyy kyllä sen verran vielä myöntää, että olin kateellinen Kaisan 7-vuotiaalle pojalle. Kyseinen nuori mies halusi kokeilla elämässään ensimmäistä kertaa marmorointia ja kutsuilta ylijääneet kertakäyttölusikat ja -veitset pääsivät parempaan käyttöön. Mutta miten kukaan voi ensimmäisellä yrityksellään onnistua noin hyvin?! Ja lakkoina käytettiin cremen lisäksi ainakin crellyjä ja glittereitä. Saatiin mahtavasta viikonlopusta muistoksi marmoroidut muovilusikat. Onneksi kalenteriin on merkitty jo seuraava marmorointitapaaminen, sillä Kaisa järjestää kotonaan marmorointipajan toukokuussa bloginsa 2-vuotissynttäreiden kunniaksi ja mukaan pääsee rajallinen määrä ilmoittautuneita. Mahtia tällänen sanon minä! 



Muistakaa syödä paljon munkkeja ja juoda simaa :) Mä vietän vappuni edelleen leikkaustoipilaana, koska haava on lähtenyt paranemaan paljon odotettua hitaammin. Näin ollen keskityn edelleen syömään lähinnä soseita ja hurjaksi heittäytyessäni saatan juoda veden lisäksi ehkä limppariakin. Kivuista huolimatta odotan tältä päivältä paljon, sillä tätini järjestää 50-vuotissyntymäpäivät eli illalla luvassa on sukulaisia ja muita tuttavia, hyvää ruokaa unohtamatta. Ja koska olin leivonta-apulaisena muutamana päivänä, tiedän tarjolla olevan myös mulle soveltuvia herkkuja!
Hauskaa vappua! 

1.IMG_2924

27. huhtikuuta 2015

Über Kukkia

Kuten otsikosta voi päätellä myös mä oon koskenut Über Chic Beautyn leimauslaattoihin. Siis muutenkin kuin aikoessani nakata ne jorpakkoon. Lakkauksen tein jo melkein heti ensimmäisten laattojen saavuttua, sillä samalla testasin miten muutamat laatat leimaavat. Panttasin postausta, koska alkuperäisen suunnitelmani mukaan olisin kertonut teille lyhyesti meidän epäonnisesta tilauksesta ja samalla esitellyt laatoilla leimatut kynnet. Mutta koska soppahan paisui kuin pullataikina, niin lopulta päätin avautua aiheesta ihan omalla postauksella ja kynnet jäi esittelemättä. Joten tässä ne nyt on!

1.IMG_2690

Leimojen pohjaksi lakkasin supernätin A-Enkun Crown of Thistlesin. Lakka on helppo lakattava: se ei valu, kaljuunnu tai käyttäydy muutenkaan millään tavalla kenkusti. Väri on kaunis ja uniikki mun melko maltillisessa holovalikoimassa. COT peitti melkein kerroksella, mutta tuttuun tapaan lakkasin kaksi. Ensimmäisen kerroksen jälkeen kynnen kärki kuulsi aavistuksen verran valoa vasten katsottaessa. Asia, jota en voi sietää omilla kynsilläni ja siksi varmaan joudunkin aina lakkaamaan kerroksen tai pari kanssalakkaajia enemmän. Asiaahan ei helpota se, että jostain syystä mulla on erittäin erottuva vapaankasvun raja ja se ei aina halua piiloutua lakkakerrosten alle kovinkaan suosiolla. Toisin sanoen jollekin vähemmän kriittiselle lakkaajalle (ja lyhyemmille kynsille) todennäköisesti riittäisi yksikin kerros. COT:n ostin oikeastaan heti Elizabeth & Mary -kokoelman rantauduttua CesarsShopiin, sillä iskin siihen silmäni heti kokoelman nähtyä päivänvalon. Samalla tavalla ihastuin kokoelman siniseen yhden kerroksen ihmeeseen eli Queen of Scotsiin, jonka en tosin tiennyt vielä ostohetkellä olevan sellainen. Näin jälkeenpäin mua hieman harmittaa, että Queen of Scots ei oo holo, sillä se olis niin upea holotettuna!

1.IMG_2755

Mutta palatakseni takaisin Über Chicin laattoihin, niin ne leimaa ihan hyvin ja mitään suurempia ongelmia ei ole ollut. Tosin miinusta siitä, että osa kuvioista on sen verran röpelöisiä, että kuvioiden reunat rikkovat vanulapun ja sen jälkeen laatta on täynnä nöyhtää. Onneksi tätä haittaa voi hieman minimoida kastelemalla vanulapun asetonilla mahdollisimman märäksi, vaikka ei sekään koko ongelmaa poista. Laattojen kuvioissa on eroja myös syvyydessä, mutta ainakin kaikki tähän mennessä koetetut kuviot on nousseet leimasimeen ihan hyvin ja paperille leimaaminen on onnistunut. Toivottavasti loputkin kuviot on toimivia, sillä kaiken tän sotkun jälkeen harmittaisi suuresti mikäli laatat ei edes leimaisi kunnolla...

Lisäksi laatoilla olevat kuviot on  v a l t a v i a. Oikeesti, mun kynnet ei oo lapiot, mutta en mä näitä kovin pieniksikään voi väittää. Pitkä kynsipeti ja kuperat kynnet pitää huolen siitä, että kynsillä on pinta-alaa jota leimata. Siitä huolimatta mahdutin kukkasesta kynnelle alle puolet. Ensimmäisenä yritin leimata Konadin valkoisella kukan keskelle kynttäni, mutta lopputuloksen nähtyäni muutin mielen. Ei se kukan keskusta yksistään kynnellä kyllä kukkaa muistuttanut... Pyyhkäisin siis nopeasti leiman pois ja päätin yrittää kohdistaa leimat tällä kertaa niin, että myös terälehtiä pääsisi kynnelle. Kukkien terälehtien kanssa koin hieman ongelmia, sillä ne koostuivat useista ohuista viivoista ja kuten kuvista näkyy ei kaikki päätynyt kynnelle saakka. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä tykkäsin lopputuloksesta joka tapauksessa :) Kukka on muuten laatasta 1-02.

ÜberChicin laatat on kivoja ja tykkään niiden kuvioista, mutta toistaiseksi pelkkä laattoihin vilkaiseminen saa verenpaineen kohoamaan. Voitte siis arvata, ettei kyseiset laatat ole olleet ahkerassa käytössä. Harkitsin jo hetken aselepoa, sillä laatat tosiaan on kivoja ja haluaisin päästä niillä leimailemaan. Vielä aika ei kuitenkaan oo kullannut muistoja, joten laatat saa muhia edelleen Helmerissä odottamassa toivottavasti aurinkoisempaa tulevaisuutta.

1.IMG_2691

Käyttämäni lakat:
Essie - First Base
A England - Crown of Thistles
Konad - White (leimat)
Seche Vite

25. huhtikuuta 2015

Tunari täällä taas, moi!

Tänä keväänä sää on ollut lievästi sanottuna vaihteleva. Millon paistaa aurinko ja millon sataa tiskirättejä, lunta, rakeita, vettä tai muuten vaan sattuu olemaan kylmää ja märkää. Lakkasin tovi sitten hieman tummemmilla lakoilla ja silloin ne tuntuivat hieman liian synkille ja syksyisille, vaikka ihan kivat olivatkin. Olisivat sopineet paljon paremmin noihin kenkutussäihin, jolloin toppatakkikin tuntui liian vähäiselle...

Ostin I Love Me -messuilta viime syksynä ison läjän kynsilakkoja ja China Glazen Cowgirl Up oli yksi niistä, jonka lopulta valitsin ostoskoriini. Itseasiassa myös Zoyan Noir tarttui mukaan samalla reissulla. Molemmat oli oikein kauniita ja hyvin käyttäytyviä lakkoja ja itseasiassa yllätyin hieman, sillä Cowgirl Up oli kynsillä huomattavasti kivempi kuin tikulla. Ei sillä, että se ruma tikullakaan olisi. Oon jo pitkään halunnut kokeilla helmenpuolikkaita, joten valitsin niitä testattavaksi Born Pretty Storelta. Yep, pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin myös minä vastaamaan myöntävästi kyselyyn yhteistyöstä. Aiemmin olin rallatellut vahingoniloisena, kun bloggaajaystäviäni pommitettiin sähköpostein ja oma sähköposti kumisi tyhjyyttään, että jotain hyötyä on pienestäkin blogista. Lopulta ne vaan löysi mutkin....

1.IMG_2652

Siitä on varmaan vuoden verran, kun helmenpuolikkaat ensimmäisen kerran ostoskoriin naputtelin ja lopulta jätin kuitenkin tilaamatta. Sama on toistunut useasti sen jälkeeen. Helmenpuolikkaat on kivoja, mutta en oo ollut varma mitä tykkään niistä omilla kynsilläni. En kuitenkaan niin paljoa välitä ulkonevista koristeista, sillä yleensä ne häiritsee. Siedätyshoitoa omalla tavallaan siis tämäkin.

Lakkaaminen sujui helposti ja näyttikin kivalta ennen koristeluja. Hoin lakkaamisen ajan maanisesti "älä laita päällyslakkaa, älä laita päällyslakkaa, älä laita päällyslakkaa" ja hoin samaa vielä silloinkin, kun helmenpuolikkaat oli jo aseteltu kynsille. Ja vielä siinäkin vaiheessa, kun levitin viimeiselle kynnelle päällyslakkaa. Jep, viimeiselle. Olin ilmeisesti niin innoissani uudesta, juuri korkatusta Seche pullosta, että kävi pieni vahinko. Hoin maanisesti mantraani ja vasta viimeiselle kynnelle pikakuivattajaa levittäessäni tajusin mitä olen tekemässä. Aiemmin lakattujen seitsemän kynnen kohdalla ei missään vaiheessa alkanut hälytyskellot soida, että nyt menee jotakin pieleen - ei, vaikka puhuin koko ajan ääneen. Noir sentään jäi ilman päällyslakkaa. Nyt kävi vähän sama, mistä koulussa  aina varoiteltiin. Eli lue jotakin tylsää tekstiä ja yritä opetella se:
- Hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala....
- Mikä on hauki?
- Ai mikä?

Niimpä. Voin kertoa, että päällyslakkaa ei turhaan kehoteta välttämään helmenpuolikkaiden kanssa. Ne ei nimittäin tykkää jouduttuaan kuorrutetuksi tuhdilla kerroksella pikakuivattajaa. Ensinnäkin helmenpuolikkaista liukeni hitusen väriä ja ne olivat kynsillä paljon hopeaisempia ja sameampia, kun taas kiekossa ne on helmen värisiä ja selvästi kirkaampia. Toisekseen pikakuivattaja jätti helmenpuolikkaiden väliin ilmakuplia, jotka näytti ihan kalan mädille. Hupsista taas kerran. Kaisaa lainatakseni "Pauliinan sanoma oho ei kuulosta koskaan hyvältä". No ei varmaan, kun aina tuppaa sattumaan ja tapahtumaan kaikenlaista :D

1.IMG_2683

Miten usein te onnistutte tunaroimaan lakatessanne kynsiä? 

Käytetyt lakat: 
Essie - First Base
China Glaze - Cowgirl Up
Zoya - Noir
 Seche Vite

23. huhtikuuta 2015

Oon selkä!

Moooooooooi! Muistatteko vielä? Oon Pauliina ja kirjotan Operaatio kauniit kynnet -blogia. Valitettavasti koulu on pitänyt viime aikoina huolen siitä, ettei oo vapaa-ajan ongelmia. Tai oikeastaan ongelma nimenomaan on, että vapaa-aikaa ei tunnu juuri olevan. Kalenteri näyttää melko kurjalle toukokuun loppupuolelle saakka ja sinne asti on ahdettuna luentoja, opintokäyntejä, erilaisia palavereja ja ryhmätöitä. Onpahan vielä pari tenttiäkin. Kaiken kruunaa lievä stressi ensi syksystä ja keväästä, sillä se on täynnä avoimia kysymyksiä ja suurta epävarmuutta koulun ja etenkin töiden suhteen. Vaikka kouluhommia on yhä edelleen tekemättömänä, niin nyt saa ollakin. Oon loppuviikon saikulla ja päätin jo ennakkoon, että tänä aikana en stressaa koulujutuista. Jos tulee fiilis et haluan tehä jotain, niin sitten teen ja jos taas en halua tai jaksa, niin en tee. Viisaampaahan toki olisi tietysti hyödyntää sairasloma ja tehdä kaikki mahdolliset tehtävät alta pois, mitä vaan voi tehdä...

Marraskuu 2014

Kävin tiistaina luovuttamassa viimeisetkin viisaudet pois suukirurgin veitsen alla. Joulun välipäivinä mulla alkoi oirehtia ainoa jäljellä oleva viisaudenhammas ja uudenvuodenaattona kävin näytättämässä sitä hammaslääkärille palattuani takaisin kotiin. Sain antibioottikuurin lisäksi lähetteen kiireellisen leikkausjonoon ja läjän puhelinnumeroita sekä ohjeistuksen, mistä numerosta milloinkin vastattaisi, jos kivut palaisivat. Lopulta leikkauspäivä viimein koitti ja pääsin oirehtivasta viisurista eroon. Tosin nyt sattuu huomattavasti enemmän kuin viimeisen parin kuukauden aikana ja luulen, että sattuu vielä seuraavienkin päivien ajan... Onneksi on läjä kipulääkkeitä kaverina ja niiden avulla olokin on melko kivuton, vaikkakin hieman tokkurainen. Positiivista tässä kuitenkin on se, että nyt mulla on aikaa käsitellä kuvat ja kirjotella postauksia varastoon. Wohoooooooooooooooo! Niin ja oon saanut syödä jätskiä joka ateriaksi hyvällä omallatunnolla ja voin tehdä sitä vielä muutaman päivän. Aloitetaan kuitenkin tästä taannoisesta Tallinnan reissusta, sillä postaus oli valmiiksi kirjoitettuna luonnoksissa. Piti vain lisätä kuvat ja pitkä alkulöpinä ;)

Kuvituskuvaa aiemmilta Tallinnan risteilyiltä: joulumarkkinat 2012.

Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa mainitsin, niin kävin kuukausi sitten pyörähtämässä päiväristeilyllä Tallinnassa. Teen nykyisin rentoja päiväristeilyjä pari kolme kertaa vuodessa, sillä kotoa satamaan pääsee nopeasti ja päiväristeilyjen hinnatkaan eivät päätä huimaa. Halvimmillaan oon päiväristeilyni ostanut 5€:lla, kiitos kanta-asiakasetujen. Tällä kertaa mun haluamalle päivälle ei ollut kantistarjouksia varaushetkellä, joten päätin hyödyntää CityShopparin tarjoaman päiväristeilyedun EckeröLinelta. Joskus on mukava pitää hieman erilainen vapaapäivä ja saada pieni irtiotto arjesta, jotta pysyy pää edes jotenkin kasassa kaiken kiireen keskellä. Pääkoppa on ehkä pelastettavissa, mutta kropan suhteen oon luovuttanut. Sekin nimittäin leviää pahasti käsiin...

Joulumarkkinat 2014

Mikäs sen kivempaa vapaapäivänä kuin kierrellä rauhassa hieman kauppoja ja pysähtyä syömään vakkariravintolaan keittolounaalle tai pistäytyä johonkin hieman tuntemattomampaan paikkaan kahville tai ehkä jopa päivälliselle? Tällä kertaa mulla ei ollut joululahjoja ostettavana ja teekaappikaan ei kokenut tarvetta täytölle, vaikka rakastankin erästä pientä kahvi- ja teepuotia sen huumaavan tuoksun ja mielettömän irtoteevalikoiman vuoksi. Koen kuitenkin, että keittiössäni asuvat yli 40 eri teemakua riittää toviksi myös tällaiselle teen suurkuluttajalle. Tosin siitä huolimatta ostin pari pakettia pussiteetä, sillä kesä on tulossa ja työt kolkuttelee taas ovelle.

Kuvituskuvaa talvisesta Tallinnasta helmikuu 2010. 

Kaubamaja ja Rimi on ainoat paikat, joihin mun on aina pakko päästä. Kaubamaja on kosmetiikkaostosten paratiisi ja Rimistä tulee ostettua aina paljon kaikenlaista käyttötavaraa ja muuta arkista. Tällä kertaa mukaani tarttui mm. koulutarvikkeita kynien ja muistilappujen muodossa sekä pakastusrasioita ja leikkuulauta. Mutta koska teitä tuskin kiinnostaa lukea sen enempää siitä millaisia rasioita tai tusseja ostin, niin siirretään katse kohti kosmetiikkaa. Mulla oli taas muutamia tiettyjä tuotteita, joita lähdin Tallinnasta hakemaan. Yksi tärkeimmistä oli Trindin Nail Repair, sillä edellinen sattui loppumaan muutamia päiviä ennen lähtöä. Muuten hyvä, mutta Naturalit oli loppu, joten jouduin lähtemään kotiin tyhjin käsin ja ostamaan Trindini Hulluilta Päiviltä. Tai oikeastaan ostin kaksi, koska unohdin ostoskassini Stockan kassalle käydessäni ruokaostokset tekemässä Herkussa... Asian huomasin tietenkin vasta kotona, eikä ostoskassista oltu tietoisia enää käydessäni sen perään kyselemässä eli ostin siis uuden samalla reissulla. Muutamaa päivää myöhemmin sain Stockalta puhelun, jossa kerrottiin mun ostosten unohtuneen kassalle ja niiden olevan noudettavissa kantispisteeltä. Olivat jäljittäneet mun yhteystiedot ilmeisesti kanta-asiakaskortin perusteella ja sitten vielä soittivat perään, aivan mahtia! Nyt on sitten varapullo Nail Repairia ja tuplakappaleet InvisibleBobbleja.

Nail Repairin ollessa loppu päätin hieman lohtushoppailla. Greenlandin suolakuorinnat on kiehtoneet mua jo jonkin aikaa, sillä ensimmäisen kerran törmäsin niihin K4L:n verkkokaupassa joskus vuonna nakki. En tilannut heti, vaan jäin jahkailemaan ja lukemaan näistä eri blogeista sun muuta vastaavaa. Sitten ne olikin jo loppu ja mua harmitti, enkä oo sen jälkeen niitä siellä enää nähnyt tai sitten vierailen sivuilla aina väärään aikaan. Greenlandin tuotteisiin törmäsin Kaubamajassa sattumalta, kun tutkin hyllyjen antia ja huomasin kasvonaamion, jonka jälkeen aloitinkin raivokkaan merkin muiden tuotteiden metsästyksen ja lopulta ne löytyivät. Sitä ennen sain tosin tutkia hyllyn jos toisenkin, sillä ainahan sitä lähtee etsimään väärästä päästä.... Puhtaasti heräteostos siis.


Ostin myös ensimmäiset EcoToolsin siveltimeni, joita oon useampaan kertaan meinannut tilata ulkomailta kokeeksi. Siitä huolimatta arvoin pitkään ostanko niitä vai lemppareikseni nousseita Real Techniquesin siveltimiä. Jostain syystä meikatessa tuntuu aina siveltimet loppuvan kesken.... Vieläkin kaipaisin muutamaa sivellintä etenkin silmämeikin tekoon. Ehkäpä ensi kerralla nappaan mukaani vielä muutaman Real Techniquesin tai EcoToolsin. Tai molempia :D EcoToolsin siveltimet ovat olleet nyt kuukauden verran käytössä ja mua ei kaduta, että ostin ne. Sudeista ei lentele karvat pelkästä ajatuksesta, että käyttäisin niitä (kuten eräässä Duroyn siveltimessä. Se sivellin tuli tiensä päähän nopeasti, sillä käytin ehkä kolmesti ja viskasin menemään.) ja muutenkin niillä on miellyttävä meikata siveltimien ollessa pehmoisia. 


Konjac Sponge on monille tuttu ja ostinkin kokeeksi yhdenlaisen DoFonin sienen. Tätä en oo vielä ehtinyt kokeilemaan, sillä en aluksi keksinyt sille sopivaa kuivumispaikkaa. Nyt on paikka katsottuna ja säilytyskoukkukin löytyy, puuttuu enää kaksipuoleinen teippi, jolla voin kiinnittää koukun vessan seinään.


Kaubamajasta tarttui muun kosmetiikan lisäksi mukaan myös muutama kynsilakka, sillä huomasin alelaarissa majailevan läjän Zoyan Pixie Dusteja himpun yli 9€ kappalehintaan. Muita lakkoja ei ollut alennettu, joten luultavasti syynä on Pixie Dustien lopettamispäätös. Alelaarille pisteet siitä, että lakat oli laitettu sinne pystyyn ja siten lakkojen tutkiminen oli helppoa. Ja mikä parasta: ei tarvinnut kaivella klähmäisiä ja lakkatahraisia pulloja epämääräisestä läjästä, kuten valitettavan usein Suomessa joutuu tekemään. Kotiutin Tomokon, jota oon miettinyt jo kauan ja hieman yllättäen mukaan tarttui myös tulevaa kesää silmällä pitäen Miranda, jota kohti en ollut aiemmin luonut kovin montaakaan silmäystä. Lisäksi ostin Miljalle OPIn ohentajan, kun lätäkön toisella puolen ovat halvempia ja täysiä, Suomessa myytävät OPIn ohentajat jostain syystä tuppaavat lähes poikkeuksetta olemaan kovin vajuneita. Saatoin myös saada kanssamatkustajilta kommenttia siitä, että Kaubamajan kosmetiikkaosastolla kesti hieman liian kauan. Siis sen jälkeen, kun lopulta ylipäätään löysin muut istumasta sohvalta hivenen tylsistyneen näköisinä.


Tälläkin kertaa kiersin myös Rimissä kosmetiikkaosaston läpi ja sattumalta huomasin kynsinauhaleikkurit. Ovat olleet ostoslistalla jo pidempään, mutta en oo muistanut koskaan tilata. Näiden nakkaamista ostoskoriin ei siis tarvinnut kauaa miettiä, sillä hintakin oli kohtuullinen. 


Ja viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: Lumene Blueberry Wild Curl Waterproof -ripsiväri. Luottotuote, jota oon käyttänyt jo useamman vuoden. Tai jos tarkkoja ollaan, niin Blueberry Curl Waterproof oli mun luottoripsari, mutta Lumene meni ja uudisti sen. Ostin kuitenkin kaksi, kun tarjouksesta kimppahinnalla ne sain. Nyt vaan toivon, että uudistunut ripsari pysyy edeltäjänsä kaltaisesti eli pystyn seisomaan päiväkodin pihalla vesisateessa muutaman tunnin ja ripsarit ei saa levitä. Siinä tärkein vaatimus mun ripsarille ja moni vedenkestäväksi luokiteltu ripsiväri ei tähän ikävä kyllä pysty.  


Onko jotain hyviä vinkkejä, että minne mun kannattais suunnistaa 
seuraavalla Tallinnan reissulla etsimään kosmetiikkaa ja kynsilakkoja? :) 

7. huhtikuuta 2015

Vielä yhdet pingviinikynnet

Meillä erääseen kurssiin kuului digitarinan teko ja vaatimuksena oli 10-15 valokuvaa sekä jonkinlainen tarina. Saimme siis toteutuksen suhteen melko vapaat kädet, sillä koulun puolelta aihetta ei rajoitettu millään tavalla. Ideat oli vähissä ja lopulta päädyin kuvaamaan lakkaukseni. Päätin tehdä pingviinikynnet, sillä niistä saisi riittävästi kuvamateriaalia myös tehtävänä ollutta videota varten.

Olin perinteisesti ajoissa tässä hommassa ja edellisenä iltana kymmenen jälkeen aloin kaivella Helmerin laatikkoja ajatuksenani lakata kynnet. Jalustaahan mulla ei ollut, mutta voin kertoa sen hujahtaneen ostoslistan kärkeen tän operaation myötä. Kameran tukeminen jalkojen väliin oli kaiken kaikkiaan hankalaa ja epäkäytännöllistä, sillä nyt kuvat otettiin sokkona itselaukaisimella ja toivottiin parasta. Nyt oonkin onnellinen jalustan omistaja. Heihei selkäkivut ja epämääräiset kuvausasennot, jos haluan kuvata kunnollisen tutoriaalin joskus jostakin. Tai jos ylipäätään haluan molempien käsien kynnet samaan kuvaan!



Nyt on luvassa lyhyt kooste siitä, millaisia valokuvia videolle valitsin. Koska vaadittiin tarina, niin ensin esittelin tarvittavat välineet ja kynsilakat.

Käytin kynsissä seuraavia lakkoja: 
Essien First Base (ja sen alla Trindin Nail Repair), 
China Glazen Capacity To See Beyond, 
OPIn Snow Globetrotter,
Zoyan Thandie, 
Gina Tricotin Black 
ja tietysti myös saman merkin White, 
Kiko 336, 
Kiss Nail Art Paint White
sekä Seche Vite pikakuivattajana.



Muita tarvittavia välineitä pingviini kynsiin: 
alusta (tässä tapauksessa Pringles-purkin kansi), 
vanulappuja, 
dotting tool (tai hiuspinni, nuppineula...),
muutama eri kokoinen sivellin (mahdollisimman ohut ja joku leveämpi). 


Ensimmäisenä levitin kynsilleni aluslakan eli tässä tapauksessa Essien First Basen ja annoin sen kuivua hyvin. 



Seuraavaksi lakkasin peukalot ja nimettömät mustalla, loput Chinan Capacitylla. Ja kuten näkyy, niin lakkaa menee ihan reippaasti kynsinauhoillekin...



Seuraavaksi laitoin pikakuivattajan, koska en jaksanut odotella lakkakerrosten kuivumista. Lisäksi piti saada iltapalaa ja jääkaapin tonkiminen märällä lakkauksella oli ehdoton nounou, joten senkin puolesta pikakuivattajalle oli tarvetta.



Vatsan saatua hieman täytettä pystyin jatkamaan pingviineistä. Ja vatsoista puhuttaessa aloitin tietenkin niiden käsin maalaamisen vatsasta. Helpotin elämääni laittamalla pienen määrän valkoista kynsilakkaa muovialustalle, jossa kastelen sivellintä. Näin ollen lakkapulloa ei tarvii pitää koko ajan auki.



Otan siveltimeen pienen määrän kynsilakkaa ja alan hahmotella vatsan ääriviivoja melko karkeasti ohuella silveltimellä.





Sitten vaihdan siveltimen leveämpään, jotta vatsan värittäminen valkoiseksi on a) nopeampaa b) helpompaa c) ei mene hermot ihan niin nopeasti. Tarvittaessa lisäilen aina lakkaa alustalle pieniä määriä, jotta se ei myöskään ehdi kuivua alustalla. Värittämisessä käytin sekaisin Ginan ja Kiss Nail Art Paintin valkoisia, sillä jälkimmäinen on pigmenttisempää, mutta raidoittuu herkemmin.




Lopuksi vielä ohuen siveltimen ja valkoisen kynsilakan avulla tasoitan pingviinin vatsan reunat, sillä vatsan värittäminen on helpompaa näin. Värittämisessä ei tarvitse olla niin tarkka reunojen suhteen isommalla siveltimellä sutiessa, kun lopuksi vielä ohuellä siveltimellä tekee tarkan rajauksen.



Seuraavaksi siveltimet voi laittaa syrjään ja ottaa käteen dotting toolin. Mikäli niitä ei omista on mahdollista pilkut tehdä esimerkiksi hiuspinniä tai nuppineulaa hyödyntäen. Ensin isommat pilkut valkoisella ja sen jälkeen halutulla (mahdollisimman pigmenttisellä ja kirkkaalla) värillä silmän sisäosa. Itse kokeilin ensin valkoisen päälle Chinan Capacitya ja se oli liian valju, joten hain Helmeristä sähkönsinisen Kikon. Ja johan alkoi silmät näkyä!



Puhdistin tässä välissä käyttämäni siveltimet ja dotting toolit, sillä tarvitsin niitä vielä pingviinin jalkojen ja nokan tekemiseen. Zoyan Thandien vuoro joutua alustalle, jonka jälkeen valitsin siis yhden isopäisen dottarin ja sen avulla tökkäsin jalat. Ohutkärkisellä siveltimellä taas tein nokan.

Seuraavassa vaiheessa kastelin meikkisienen palasen vedessä. Laiskana en jaksanut lähteä kastelemaan sientä, joten vesilasista kaadoin teepussin aluselle vettä - ajoi asiansa ja sain kasteltua sienen.



Sienen kastelemisen lisäksi laitoin aiemmin käytetylle Pringles-purkin kannelle eri kohtaan OPIn Snow Globetrotteria. Dippasin sienen lakkaan ja tuputtelin kynnen kärkiin kynsilakkaa.



Vielä kerros Secheä päälle, jotta lakat kuivuvat kunnolla ja aamulla ei tarvitse herätä lakanan kuvat kynsillä.



Ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä siistin kynnet käyttäen apuna viistokärkistä kulmakarva sivellintä ja asetonia, jota olin lorotellut asetonia varten ostettuun pieneen lasikippoon. Lopuksi vielä kynsinauhojen öljyäminen Bliss Kissillä, käsien rasvaus Lokki-Tanella ja pikainen valokuvaus ennen kuvien siirtoa koneelle ja muistitikulle. Koululla luin ohjeet nauhalle ja liitin äänen kuviin, jolloin mun digitarina oli valmis. Hirveämmin en jaksanut valokuviin panostaa, sillä videon näkivät itseni lisäksi vain opettajat. Tarkoituksenamme oli opetella digitarinan tekoa, tällä kertaa kuvanlaatu ja muut olivat toissijaisia, joten jalkojen väliin tuettu kamera ja summamutikassa otetut kuvat saivat kelvata.




2. huhtikuuta 2015

Painajainen peltilevyistä

Tiedättehän sen tunteen, kun netissä törmää johonkin uuteen ja tulee pakko saada -fiilis silmänräpäyksessä? Näin mulle kävi, kun Kimppatilaajissa huudeltiin uusista leimauslaatoista. Tuota hetkeä ennen en ollut koskaan kuullutkaan ÜberChic Beauty nimisestä verkkokaupasta, mutta äkkiäkkös tuota sivuihin tutustui. Vielä silloin luulin, että tilauksen ainoa miinus on 15 dollarin kiinteät postit. Meitä löytyi nopeasti useampi, jotka halusivat laattoja tilata ja lopulta päädyin tekemään tilauksen koska mulla oli mahdollisuus tehdä tilaus heti odottelematta muiden rahojen näkymistä tilillä.

Tilaus lähti menemään 30.1.2015 ja siitä alkoi laattojen toiveikas odottelu. Kului päivä, jos toinenkin ja hiljalleen päivät vaihtuivat viikoiksi. Toimitusvahvistus kilahti sähköpostiin viikkoa myöhemmin eli 6.2., seurantakoodin mukaan myös USPS oli saanut ennakkoilmoituksen laatoista päivää aiemmin. Tämän jälkeen ei tapahtunut mitään seurantakoodin suhteen ja pakettiakaan ei näkynyt tai kuulunut, kunnes radiohiljaisuus rikkoutui 17.2. Tällöin sain Tullilta kirjeen, joten eikun tullausselvitystä tekemään. Seurantakoodin mukaan paketti oli tässä vaiheessa jo lähipostissani, joka olikin ylipäätään seuraava vaihe ennakkoilmoituksesta. Toimi hyvin ja silleen taas kerran. Lähinnä se tullausselvityksen tekokin jäi aluksi yrittämiseksi , sillä tulokset olivat heikot. Muutamana iltana raavin päätäni ja revin hiuksiani, mutta lopulta apu löytyi Kynsikoristeluista ja selvisin hengissä elämäni ensimmäisestä tullausselvityksen tekemisestä. Maksoin samassa yhteydessä verot ja tullausmaksun, joten paketti lähti liikkeelle ja 25.2. sitä olikin yritetty toimittaa kotiovelle. En ollut kotona paketin saapumisaikaan, joten olivat jättäneet postiluukusta kirjeen. Voitte arvata, että mähän tietysti rynnistin samana iltana postiin niin nopeasti kuin kipeällä nilkallani kykenin könkkäämään. Saadessani postipaketin käteeni en osannut kuin tuijottaa pakettia ja niin teki myös postitäti. Harvoin jään sanattomaksi, mutta en osannut muuta kuin tuijottaa turmeltunutta pakettia ja mykistyneenä kävelin edelleen pakettia tuijottaen ulos postista. Pysähdyin läheisille penkeille tuijottamaan pakettia vielä toviksi ja edes silmien sulkeminen ei auttanut. Paketti ei muuttunut toiveistani huolimatta ehjäksi. Lopulta laitoin turmeltuneen paketin kangaskassiin ja aloitin lyhyen kotimatkan, jonka aikana mielessä ehti käydä useampikin kysymys siitä mitä paketille on oikein tapahtunut, sillä sisällön pystyi näkemään pakettia avaamatta.


Kotona tarkemmat tutkimukset paljastivat, että pakettina toiminut pahvilaatikko on runneltu matkan aikana muotopuoleksi. Vain teipit ja jossakin matkan varrella lisätty kuminauha pitivät sitä kasassa, sillä saumat olivat antaneet periksi. Ensin mietin olisiko tulli voinut tutkia paketin sisällön, mutta tuskin silläkään revitään saumoja brutaalisti auki ja jätetään teipit paikalleen, jotta voidaan vähän kurkistaa. Paketin on siis täytynyt hajota jossain vaiheessa matkan aikana. Laatat eivät olleet pakattu mitenkään erityisesti, sillä pahvilaatikossa oli vain yksi rypistetty paperi laattojen päällä.


Tässä vaiheessa vielä elättelin toiveita, sillä kaikki laattasetit olivat kuitenkin tallessa. Pikainen ensisilmäys settien päällimmäisiin laattoihin loi illuusion, että laatat ovat kunnossa. Siihen asti, kunnes löysin selvästi viallisen laatan. Tässä vaiheessa purin laattasetit ja aloin syynätä joka ainoaa laattaa. Tilaus sisälsi yhteensä kymmenen settiä laattoja, joista yhdeksän oli ykkössettejä ja yksi kakkosta, eli yhteensä kolmekymmentä (30) laattaa. Näistä laatoista 14 oli enemmän tai vähemmän viallisia, kaikki ykkössettien laattoja. Tässä vaiheessa olin jo niin raivoissani, etten tiennyt mitä tehdä tai sanoa. Lopulta hankittuani toimintakykyni takaisin lähetin niille 8 muulle tilauksessa mukana olleelle suruviestiä laattojen kunnosta ja avauduin Facebookissa paketin kohtalosta.


Seuraavana päivänä olin sen verran rauhoittunut, että kykenin lähettämään sähköpostilla asiallisen reklamaation yritykselle muutamien kuvien kera. Reklamoin sekä paketista että laatoista, joten molemmista laitoin kuvia. Sain vastauksen, jossa ensin kerrottiin sinisten suojakalvojen voivan naarmuuntua, mutta laatat ei siitä mene miksikään, jonka lisäksi multa pyydettiin tarkempaa selitystä laattojen kunnosta ja tietysti lisää kuvia. Otin siis lisää kuvia laatoista järkkärillä ja lähetin kuvat pienentämättömänä sähköpostin liitteellä. Voin kertoa, että kuvia ei lähtenyt ihan yhtä tai kahta, sillä kuvasin laattoja sekä niiden suovakalvon kanssa että ilman sitä. Kiusa se on pienikin kiusa. Lisäksi laitoin omistajalle viestiä, että tiedän sinisen kalvon suojaavan laattoja pieniltä naarmuilta ja oon ennenkin saanut laattoja, joiden kalvoissa on pieniä naarmuja ja silti laatat itsessään ovat olleet ehjiä. Toistin vielä, että nyt puhun nimenomaan viallisten laattojen määrästä, en viallisten suojakalvojen määrästä ja etten osaa kuvailla vaurioita enää enempää, sillä olin jo edellisessä viestissä kuvannut yksityiskohtaisesti millaisia vaurioita laatoissa on. Tämän jälkeen myyjä lupasi korvata mulle jokaisen vaurioituneen laatan ja kysyi mitkä laattojen numerot ovat. Olin tyytyväinen ja lähetin viestillä vaurioituneiden laattojen tiedot. Ja sain vastaukseksi, että mulle korvataan kolme kokonaista ykköslaattasettiä eli yhteensä yhdeksän laattaa.


Tässä vaiheessa verenpaine hipoi taas pilvissä ja mun viestit myyjälle ei olleet enää niin ystävällisiä ja kohteliaita, kuten tähän saakka oli ollut. Kysyin, että miten myyjä luulee mun jakavan yhdeksän laattaa kaikkien meidän kimppatilauksessa olleiden kesken, sillä viallisia laattoja on neljätoista. Saatoin myös mainita, että tilauksessa on itseni lisäksi muitakin kynsibloggaajia, jonka jälkeen myyjän viestien sävy tuntui muuttuvan ystävällisemmäksi. Tai sitten kuvittelin, mutta myyjä myöntyi lähettämään uudet laatat vaurioituneiden tilalle, kuten oli aiemmin luvannutkin ja lupasi vielä maksaa mahdolliset tullimaksut palauttamalla siitä rahat mun PayPal-tilille. Vei vielä muutaman sähköpostin verran vahvistaa uudet tiedot ja viimein laatat lähtivät postiin, mitään viestiä en tästä tosin enää saanut.


Seuraavan kerran kuulin laatoista jälleen Tullilta. Tullausselvitystä aloittaessani meni sormi suuhun, sillä eihän mulla näistä ollut uutta kuittia ja muutenkaan mikään annettu vaihtoehto ei tuntunut hyvälle. Soitin tullin asiakaspalveluun ja kuunneltuani reilut 15 minuuttia yhtä ja samaa kappaletta sain viimein virkailijan langoille. Jonottaessa kävi myös selväksi, että 30 sekunnin välein monotoninen ääni kertoo kaikkien virkailijoiden olevan varattuja ja kohta jonkun palvelevan myös mua. Uskoisin kyllä vähemmälläkin ja kappalevalikoimaakin voisi laajentaa, kiitos. Virkailija käski mun pyytää kuittia myyjältä ja tämän jälkeen tekemään tullausselvityksen ja soittamaan uudelleen sitten, jos on vielä kysyttävää. Kiitin, tottelin ja pyysin myyjältä kuittia, jossa näkyi etten ole maksanut laatoista tällä kertaa enää mitään.


Kuitin saavuttua sähköpostiini yritin viikon aikana useampana päivänä soittaa Tulliin saadakseni apua tullausselvityksen tekoon. Muutaman kerran kyllästyin jonottamiseen ja välillä piti lähteä kouluun kesken kaiken, joten jäi yritykseksi. Viikko siihen meni tosiaan meni, mutta viimein pääsin läpi ja viimeisellä puhelullani jonotus kesti alle minuutin! Olin tippua tuolilta, sillä olin tottunut jonottamaan ikuisuuden tuloksetta. Tällä kertaa puhelimeen vastasi eri ihminen ja hän ei osannut vastata kysymyksiini ja niihinkin, mitä esitin sain eri vastaukset kuin edellisellä kerralla. Koska täti ei osannut vastata mun kysymyksiin hän yhdisti puheluni eteenpäin ja sain selittää tällä kertaa asiani jollekin sedälle, joka pyysi mua lähettämään sähköpostilla kopion reklamaatioon kuuluvista sähköposteista ja saapumistunnuksen, jotta he voivat päättää miten paketin kanssa edetään. Ongelmia ilmeisesti tuotti se, että kyseessä oli korvaavat totteet, jotka mulle lähetettiin ilmaiseksi, mutta olin saanut pitää vialliset tuotteet itselläni. Pyysin siis myyjältä turhaan kuittia, sillä kopio sähköpostista riitti Tullille ja paketti vapautettiin. Laatat siis makasivat Tullin kylmillä hyllyillä turhaan reilun viikon, sillä laatathan olisi jatkaneet heti matkaansa, mikäli mulle olisi kerrottu heti ensimmäisellä soittokerralla samat asiat kuin puoltatoista viikkoa myöhemmin. Tais olla sääntökirja hukassa tai sitten sielläkään ei tiedetty miten toimia ja pelattiin aikaa. Tullausselvityksen tekemisen takaraja olisi ollut lauantaina 4.4., joten näin jo mielessäni paketin vahingossa lähtevän takaisin Jenkkeihin ja muuta mukavaa.


Kimppatilauksessa oli (ja on toki edelleen) mukana myös Sissi, joka ystävällisesti lupautui uhraamaan muutaman kanafileen. Oli uhrilahjasta apua tai ei, niin Tulli kuitenkin toimi nopeasti ja sain jo seuraavana aamuna sähköpostia, että laatat on vapautettu Postin kuljetettavaksi. Ja seuraavana päivänä siitä laattoja oli yritetty toimittaa jälleen kotiovelle, mutta olin koulussa siihen aikaan. Hain jälleen paketin postista ja tällä kertaa kävelin postiin kauhun sekaisin tuntein. Viimeisen kuukauden aikana on mielessä pyörinyt uhkakuva jos toinenkin, enkä ole uskaltanut edes ajatella missä kunnossa laatat tulevat. Siis mikäli Posti ei hukkaa lähetystä tai vastaavaa. Tällä kertaa pahvilaatikko oli antanut periksi vain yhdestä saumasta, edellisellä kerralla ehjiä saumoja oli saman verran.


Kotona avatessa paljastui, että reklamaatiostani huolimatta pakkaustyyliä ei oltu muutettu ja laatat tuli samalla tavalla pienessä pahvilaatikossa, jossa niiden päälle oli rypistetty yksi paperi. Laattoja tutkiessa paljastui, että ei ne vieläkään ole kaikki ehjiä. Tällä kertaa 15 laatasta viallisia oli kolme. Onko oikeasti niin, että meillä on vaan huonoa tuuria ja muut saa ehjiä laattoja vai mikä tässä mättää?! Mulla on käsissäni ollut 45 kyseisestä puljusta lähetettyä leimauslaattaa ja niistä viallisia 17. Tässä vaiheessa en tiedä itkisinkö, nauraisinko vai mitä tekisin. Koko tilaus on vienyt valtavasti aikaa ja energiaa ja mulla ei oo mitään mielenkiintoa enää koko puljua kohtaan. En jaksaisi enää alottaa uudelleen reklamointia, sillä en jaksa odottaa taas yhtä uutta kuukautta vain saadakseni lisää viallisia laattoja. En nimittäin jaksa enää uskoa, että tää tilanne voi koskaan päättyä siihen, että mulla olisi vaaditut 30 ehjää laattaa. Pakko kai kuitenkin on, sillä tilauksessa on mukana muitakin mun lisäksi ja heitä kohtaan olisi liian epäreilua, että kaikki ei saa kolmea ehjää laattaa itselleen. Tosin oon pohtinut sitäkin, että antaisinko omat ehjät laatat muille ja pitäisin itsellä pelkästään viallisia, jotta säästyisin uudelleen reklamoinnilta.


Mulla ei oo mitään hyvää sanottavaa koko tilauksesta, enkä pysty kaiken tän jälkeen kehumaan tai sanomaan muutenkaan mitään positiivista, en oikeastaan edes neutraalia. En siis voi suositella kenellekään tilaamista tuolta, sillä meidän kohdalla tästä tuli painajainen. Koko tilaus on menny kaikilta osin pieleen, joten edes vapautus Tullista ilman uusintatullausta ei pelasta tätä soppaa. Välillä mua on suoraan sanoen v*tuttanut niin paljon, että oon korkannut yhden siiderin keskellä viikkoa ja taisinpa joku ilta juoda lasillisen viiniäkin. Alkoholin lisäksi lohduttajana on ollut ruoka, tuo uskollinen ystävä. Yhtenä iltana söin Ainon minttusuklaakermajäätelöä suoraan purkista, koska koin ansainneeni sen tämän kaiken keskellä. Tummaa suklaatakin on mennyt varmasti pala jos toinen ja kääretorttu toi voimia synkällä hetkellä, kun ei tiennyt itkisikö vai nauraisiko. Lohtusyöminen rules ja kesäkunto antaa odottaa itseään. Laatat on meinannu lentää muutaman kerran myös ikkunasta, mutta mua on estänyt tieto siitä, että kaikki laatat ei oo mulle ja muut kimppaan osallistuneet haluaa varmasti laattansa itselleen. Mieluiten ehjinä, vaikka se toive taitaakin olla jo murskattu myyjän puolesta.

Puhelimella otettu kuva korvaavien laattojen yhdestä laatasta.

Kaikkiaan tää tilaus on vienyt mun elämästä useita tunteja viimeisen parin kuukauden aikana ja taitaa näkyä seuraavassa puhelinlaskussakin se, että oon roikkunut jonottamassa Tullin asiakaspalveluun. En tosin jaksa ajatella sitä vielä, murehditaan sitten kun sähköpostiin kilahtaa seuraava puhelinlasku. Sen voin kuitenkin luvata, että en enää koskaan tilaa kyseisestä puljusta mitään. En vaikka kyseessä olis viimeinen leimauslaattojen myyjä tällä planeetalla. Lisäksi kaiken tän jälkeen harkitsen vakavasti jopa myyväni kaikki merkin laatat, joita mulla on nyt sekä ehjinä että viallisina myös itselläni. Tai sitten voisin heittää ne mereen, haudata rituaalimenoin jonnekin maakuoppaan, polttaa roviolla tai vastaavaa. Voisin nimittäin kuvitella laattojen tuhoamisen olevan poikkeuksellisen tyydyttävää tässä tapauksessa .Voin kertoa, että tän jälkeen ei paljoa tee mieli katella kyseisiä laattoja, sillä ne tuo mieleen vaan koko sopan ja tän p*skan fiiliksen. Saati sitten että haluaisin leimata niillä, vaikka laatoissa nättejä kuvioita onkin.