28. huhtikuuta 2014

Murphyn laki

Jos jokin voi mennä pieleen, menee pieleen. 
Ja tällä kerralla en puhu kynsistä, vaikka silläkin saralla on viime aikoina sattunut ja tapahtunut enemmän kuin pitkään aikaan yhteensä. Nyt puhun siitä, että mulla oli tänään tutkimus- ja kehittämismenetelmien tentti, jossa sai olla kirjat mukana. Muuten ihan kiva, mutta huomasin perjantaina yhden kolmesta kirjasta olevan noin 350 kilometrin päässä vanhempieni luona... Olin siis pääsiäisen aikaan viikon verran vanhempieni riesana ja soitettuani äidille pari päivää kotiutumisen jälkeen, hän kertoi huomanneensa tenttikirjani majailevan pianon päällä. Mun lukuseurana pääsiäisen aikaan toimi pikkusiskon koirat, jotka olivat sitä mieltä, että turhaan luen. Millon seisottiin kirjan päällä, millon tultiin halimaan kirjan ali ja millon mitäkin. Todiste alla, en vain ehtinyt kuvaamaan kun pentu makasi kirjan päällä ja vanha herra seisoi samaisen kirjan päällä. Ihmeellisen tilava kirja.

"Et sä mihinkään tenttiin taho lukea, joten voin ihan hyvin seisoo tässä
kirjan päällä."

Onneksi aurinko alkoi paistaa risukasaankin, kun huomasin, että Lepuskin Laureassa oli perjantai-iltapäivänä jäljellä yksi nide kyseistä tenttikirjan uudempaa painosta. Vanhempia (ja tenttiin kelvollisia) oli useampia. Äkkiä bussiin ja hakemaan kyseinen opus itselle, ennen kuin joku muu ehtii sen viedä. Ehdin! Sen jälkeen päivä olikin nousujohteista tenttikirjan suhteen. Sain nimittäin ensin luokkakaveriltani tarjouksen, että saan lainata hänellä olevaa vanhempaa painosta tentissä (hänellä on lainassa molemmat painokset). Sitten vielä sain Savonlinnasta viestin, että tenttikirja olisi saattanut voida lauantaina matkata ystäväni kyydillä Helsinkiin, jos hän sen vain jostain saa haettua. Parhautta ♥ Loppujen lopuksi päädyin siihen, että kirja saa toistaiseksi majailla vanhemmillani  joko siihen saakka, kunnes Vantaalla asuva tätini vapun aikaan menee käymään heillä tai kunnes itse menen toukokuussa serkun rippijuhliin. Tentistä itsestään ei sitten tarvitsekaan sen enempää sanoa, kuin että onneksi se on ohi. Kaksi viimestä tenttikysymystä sattuivat olemaan enemmän kuin laajat ja en oikein tiennyt mitä opettajat niillä taas halusivat. Ilmeisesti yhteensä vähintää 100 sivua käsinkirjoitettua tekstiä... Nyt vaan pitää enää jännittää pääsinkö läpi vai odottaako uusinta. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.


Mutta jos sitten niihin kynsiin? Mun kynsiepisodi alkaa toivoakseni olla päättynyt, sillä nyt päätin viilata kynnet kokonaan lyhyiksi. En edes muista millon olisivat näin lyhkäiset olleet, mutta oikeastaan mua ei edes harmita. Kerrankin ovat edes suunnilleen yhtä pitkiä, tai tässä tapauksessa lyhyitä. Ja siitähän ne jälleen kasvaa :) Ja jostain syystä kynsien viilauksen myötä kasvoi lakkausinto. Mua on kovasti masentanut nuo muotopuoliset nysät, jotka onneksi ovat jo hieman kasvaneetkin ja siten olen saanut hieman jo viilaa näytettyä niille. Nyt sormenpää ei enää vilku kovin pahasti vapaankasvun peittäessä sen. Hurraa!

Mun teki mieli lakata kynnet ehdottomasti pinkillä. Ja jälleen ongelmaksi muodostui se, etten osannut valita lakkoja. Tai osasin, sillä valinta oli helppo: Essie - Lights, OPI - Hey Baby ja OPI - Kiss Me I'm Brazilian.
Ja voitte varmaan arvata miten tässä sitten jälleen kävi?
Oi kyllä, päädyin sutimaan kynsille kaikkia kolmea lakkaa! Pikkurilleissä on Brassia, Hey Baby valtasi etu- ja keskisormien kynnet ja Lights sai luvan asettua nimettömään ja peukaloon. Tosin alleen se sai kaksi kerrosta Ginan valkoista. Kaikkia pinkkejä lakkoja on kynsillä kaksi kerrosta. OPIn kohdalla kerros olisi näissä töpöissä saattanut riittää, mutta vanhasta tottumuksesta huitelin menemään kaksi kerrosta.


Koristeluissa mulla meinasi lähteä ihan lapasesta, kun tartuin OPIn I Snow You Love Me -hologlitterpläjäykseen. Jossain vaiheessa huomasin kuorruttavani nimetöntä glittereillä. Tai oikeastaan huomasin siinä vaiheessa, kun glittereitä oli jo melkein puolessa välin kynttä. Sitten tulin järkiini, joten kyseisestä kynnestä lähtivät lakkaukset kiireellä pois ja tein kynnen uudelleen. Tällä kertaa pysyin maltillisena koristelujen suhteen ja laitoin jokaiseen kynteen vain yhden glitterin!

Melkoisen pirteä tästä lakkauksesta tuli, mutta sepäs ei haittaa mitään :) Jos joku olisi vielä reilu vuosi sitten tullut sanomaan, että rakastan pinkkiä kynsilakkaa ylipäätään ja etenkin myös omilla kynsilläni, olisin nauranut. Mä en oo koskaan pitänyt vaaleanpunaisesta tai pinkistä lapsuuden jälkeen. Johtuu varmaan niistä vaaleanpunaisista seinistä, jotka mulla oli yli kymmenen vuotta. Sain todennäköisesti vaaleanpunaisähkyn aikanaan, kun samoja seiniä tuijottelin lukioon saakka. Nyt tyydyn kuitenkin hymisemään onnellisena, koska onhan pinkki nyt vallan pirteä ja upea väri! Se vanhojen seinieni sävyinen hailakka vaaleanpunainen ei kyllä vieläkään iske kovin hirveästi. Mieli halajaa kynsille nyt värejä, kun jonkin aikaa kuljin ruskeassa lakkauksessa ilman koristeluja..


Loppuun mun on aivan pakko hehkuttaa teille mun pääsiäislöydöstä:
Sokoksen alelaarissa majaili OPIn You Don't Know Jacques! Parastahan tässä oli se, että tää mun jo pidempään himoitsema lakka oli -70% alelapulla varustettuna. Voitte varmaan arvata, etten sen suuremmin miettinyt lakan ostamista? Ystävä hieman ihmetteli mun onnellisuutta yhdestä kynsilakasta... Oon kerran aiemminkin törmänny Jacquesiin Sokoksen alelaarilla, mutta jostain syystä jätin sen silloin ostamatta. Ja seuraavana päivänä se oli tietenkin jo mennyt. Siitä asti asia on mua harmittanut, joten nyt viimein sain Jacquesin kotiuttaa ♥

Käyttämäni lakat:
Essie - First Base
Essie - Lights
Gina Tricot - White
OPI - Hey Baby
OPI - Kiss Me I'm Brazilian *
OPI - I Snow You Love Me
Seche Vite


CesarsShopin lahjoittama Kiss Me I'm Brazilian on saatu kynsimiitistä.

***
Postauksen linkit on ihan vaan teitä varten, en hyödy niiden klikkailusta millään tavalla!

20. huhtikuuta 2014

The 31 Day Challenge / Day 8

Haasteen kahdeksantena päivänä on "metallic nails". 
Metalliset kynnet ei saaneet mua tarttumaan tällä kertaa metallisiin lakkoihin heti ensimmäisenä, vaan lähdin pohtimaan kemian alkuaineiden jaksollista järjestelmää. Tosin ulkoa tätä taulukkoa en enää osaa, joten Google on kaveri. Enkä kyllä osannut lukiossakaan kuin ne yleisimmät. Niitä muita varten oli sitten MAOL. 

Alkuainetaulukosta mun silmiin pisti muutama eri alkuaine. Ag eli hopea, Au eli kulta, Cu eli kupari. 
Lopulta päädyin sitten hopeaan. Todennäköisesti olisin sen valinnut ilman alkuaineen jaksollisen järjestelmän toljottamistakin. Mutta tulipahan kokeiltua tämäkin. 


Hopeiset kynnet on osittain kierrätetyt, sillä mä en halunnut pelkkää hopeaa kynsilleni. Sen lisäksi oli aika hieman kortilla, joten edellisen lakkauksen kierrättäminen oli luontevaa senkin takia. Pohjalle sai siis jäädä Sally Hansenin Taffeta kolmeen kynteen. Poistin lakkaukset vain molempien käsieni etu- ja keskisormesta.
Peukalon ja nimettömän teippasin ensimmäisenä ja päälle OPIn This Gown Needs A Crownia. Kerrankin voin olla varma, että alla oleva lakka oli täysin kuivaa! Haha :D Seuraavaksi lakkasin etu- ja keskisormet, joihin levitin ensin kerroksen Dependin hopeista, jotta OPIn TGNAC:tä ei tarvitse kerrostaa niin paljoa. Laitoin kuitenkin TGNACia kaksi kerrosta, jotta varmasti oli peittävää. Onneksi kyseinen lakka kuivuu nopeasti :) Alunperin myös pikkurillin kynnen piti saada sama käsittely kuin etu- ja keskisormen, mutta sitten olisi ollut jo liian hopeista. Näinpä päätin jättää entisen lakkauksen paikalleen ja levitin vain yhden kerroksen lisää Sally Hansenin Taffetaa.


Tässä vaiheessa olin jo tyytyväinen, mutta halusin kynsille vielä jotain. Koska sekä TGNAC että Taffeta ovat satiinipinnan jättäviä lakkoja, rajoittui koristeluvaihtoehdot aika paljon. En nimittäin halunnut päällyslakkaa. Lopulta silmiin hakeutui keittiön pöydällä pyörinyt kynsiliima ja päässä syttyi lamppu. Strasseja! Mulla kävi tuuri, sillä satuin omistamaan myös kahden sävyisiä violetteja strasseja, joista tummemmat olivat oikein passeleita tähän hommaan. Hopeisista valitsin sitten suunnilleen samankokoisen toverin. 



Tähän asti kaikki meni hyvin. Oikeastaan kaikki meni hyvin niin kauan ennen kuin aloin poistamaan lakkoja. Lakkojen poiston jälkeen päässä soi "popsi popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa...". Mun kynnet oli viikon aikana imeneet itseensä Taffetaa hieman enemmänkin ja päättäneet muuttua porkkanoiksi. Eivät sentään luumuiksi, kuten lakan väristä olisi voinut ennakoida. Hetken jos toisenkin olin jo tarttumassa itku kurkussa bufferiin, kunnes totesin että sekin ois ihan turhaa. Mulla on paikattuja kynsiä nyt sen verran monta, että buffaillaan kynnet sitten, kunhan paikoista on päästy eroon. Tuskin mä mitään ranskalaisia manikyyrejä näiden muotopuolien kanssa kuitenkaan alan tekemään. Onneksi on kynsilakkaa, millä peittää porkkanat.
Nyt vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!


Valitettavasti tää porkkana on luonnossa
vielä hieman enemmän oranssimpi.

Käyttämäni lakat: 
Essie - First Base
Sally Hansen - Taffeta
Depend - 223
OPI - This Gown Needs A Crown

Muut käytetyt materiaalit:
Strassit (hopea ja violetti)
Kynsiliima
Koristeteippi

17. huhtikuuta 2014

Pikaisia pilkkuja

Kerrankaan mulla ei oo ihan hirveästi sanottavaa tekemistäni kynsistä. 
Näitä tehdessä mulla ei ollut kovin paljoa aikaa, joten jotain helppoa ja yksinkertaista, mutta samalla myös varmasti onnistuvaa oli saatava kynsille. Kokeiluun pääsi miitistä saamani Sally Hansenin Taffeta, joka jättää satiinisen pinnan. Sen väri on ihana ♡ Etenkin auringon paisteessa lakan shimmer pääsi loistamaan ja lakka heräsi eloon. 


Kynsillä on siis nimettömässä ja peukalossa jo äsken mainittu Sally Hansenin Taffeta. Muista kynsistä löytyy pohjalta Lumene Natural Coden Party On! Pilkuissa jälleen Taffetaa ja Dependin valkoista (numeroa en tähän hätään teille saa kaivettua). Ja päällä Seche Vite, rakkauspakkaus. Olin melkein kuukauden ilman pikakuivattajaa ja elämä oli yhtä tuskaa ilman sitä. Nyt jatkamme Sössön kanssa onnellisina yhteistä taivaltamme. En ennen käyttänyt pikakuivattajia ollenkaan ja nyt en asiaa kykene enää ymmärtämään. Enää kun en osaa elää ilman. Tosin mieli hieman tekisi ostaa kokeiluun myös HK Girlin pikakuivattaja, jota monet ovat kehuneet paljon Secheä paremmaksi. Mulla vaan ei oo Sechen kanssa ollut sen suurempia ongelmia, sillä paljon puhuttua paksuuntumista en ole omissa yksilöissäni koskaan havainnut. Siksi en ole (ainakaan vielä) hairahtunut kokeilemaan muita merkkejä sen enempää, sillä olen ollut tähänkin tyytyväinen. Kerrankin olen sanaton jo nyt. Mulla ei ole näistä kynsistä oikeasti mitään sanottavaa, sillä ihan peruskauraa ovat. 



Mä oon nyt aloitellut pääsiäislomani, joten koneen ääressä en tuu seuraavien päivien aikana pahemmin istumaan. Sen sijaan tartun tenttikirjoihin, luettavaa ois lähes 700 sivua ja tenttiin aikaa puolitoista viikkoa. Oonhan mä lukenut jo vajaat 50 sivua eli pääsiäinen taitaa mennä aika pitkälti Tutkimus- ja kehittämismenetelmien tenttiin valmistautuessa. Ikävä kyllä. 


Käyttämäni lakat:
Essie - First Base
Lumene Natural Code - Party On
Sally Hansen - Taffeta (Satin Glam)
Depend - valkoinen
Seche Vite

13. huhtikuuta 2014

Pinterestin ihmemaa

Jotain hyötyä oli vatsataudistakin, sillä sain opeteltua sen aikana Pinterestin käytön!
Tai oikeastaan en taudin aikana, vaan sitä seuranneen 1,5 vuorokauden mittaisen toipumisen aikana.

Tai oonhan mä osannut Pinterestiä käyttää jo jonkin aikaa. Mutta vain hakeakseni sieltä inspiraatiota. Blogilla on siellä profiili ollut jo hävettävän pitkään ja tarjolla on koko sen ajan ollut ei-oo-kuvia-ei-oo-sisältöä. Nyt kuitenkin opettelin sen kaiken muun. Ja hävettää tunnustaa, mutta ei se niin vaikeeta ollutkaan. Jopa minä, jolla on peukalo keskellä kämmentä kaikissa vähänkään tekniikkaan liittyvässä, kykenin tekemään sen. Joskus aiemmin yritin ja epäonnistuin oikein railakkaasti, en todellakaan tiedä mitä oon silloin suhrannut. En ainakaan sitä, mitä olisi pitänyt. Siksi ehkä hävettääkin. 


Täältä voitte käydä kurkkimassa kuvat. Profiilin nimeämisessä on käytetty valtavasti mielikuvitusta eli seikkailen Pinterestin ihmemaassa nimellä Operaatio Kauniit Kynnet. Oon nyt saanut Pinterestiin lisättyä kaikki kynsikuvat, jotka blogissa on (ainakin toivon, etten vahingossa skipannut mitään). Lisäksi jokainen kuva on linkitetty siitä kertovaan postaukseen eli tarvittaessa pääsee lukemaan kyseisistä kynsistä enemmänkin. Blogistahan puuttuu kynsigalleria, joten tuo ajaa nyt hieman sen asiaa. En vielä jaksanut selvittää, että miten saisin blogiin kynsigalleria -välilehden, jota klikkaamalla aukeaisikin tuo Pinterestin sivu. Tutkitaan, tutkitaan. Tosin onnistumista en takaa :) Ainakaan kovin nopealla tahdilla. Lisäksi haluan selvittää, että miten saan tuohon oikeaan sivupalkkiin kivemman linkin Pinterestiin. Onnistuin sentään saamaan aikaiseksi jotakin! Mutta onhan tuo teksti tylsä. Ja rumakin se on, ainakin omaan silmääni. Haluan nätit kuvakkeet. Mieluiten nyt. En huomenna, en ensi viikolla tai ensi kuussa. Nyt!

"Rakas joulupukki,
lupaan olla tänä vuonna erittäin kiltti, joten voisitko tehdä musta tietokone neron. 
Yksi ilta riittää. Tai iltapäivä. Tarvittaessa aamukin käy.
Haluaisin vain kerrankin osata tehdä blogin ulkoasumuutokset juuri sellaisiksi, kuin ne haluan.
Lisäksi haluaisin tehdä sen ilman hiusten repimistä, itkupotkuraivareita ja muita ikäviä oheistoimintoja. Jooko?!"

Projektina tää oli hauska, kun jouduin käymään läpi blogin jokaisen postauksen. Kaikkia en toki kokonaan lukenut, vähän välillä kuitenkin. Blogihan on ollut pystyssä vasta viime elokuusta. 8 kuukautta suurin piirtein, ellen ihan väärin laskenut. Kuitenkin muutoksia on tapahtunut jo näin pienessä ajassa sekä tekstissä, että kuvan laadussa. Alkuajan blogitekstit oli niin sekavia, että sain niistä päänsärkyä lukiessani niitä nyt.
Hiljalleen on siis alkanut löytyä oma tyyli ja sekös on mukavaa! 
Ja itki tuo sydän vähän verta katsoessani niitä blogin alussa esiintyneitä valokuvia. En väitä, että mun kuvaustaidot vieläkään on mitään huippuluokkaa, mutta väitän silti kehittyneeni. On oikeastaan aika palkitsevaa tällänen, kun pystyy oikeasti vertaamaan näinkin pienessä ajassa tapahtuneita muutoksia. Ja olemaan jopa ylpeä siitä, että kehitystä on tapahtunut :) Teidän onneksi. Ja mun, ei tarvii hävetä ihan niin paljoa.

Lisäksi teitä lukijoita on Bloggerin kautta 25, lisäksi vielä muutamia Bloglovinin kautta seuraavia löytyy. Ja koska pessimisti ei pety, niin perustin alunperin blogin itsekkäästi vain itselleni. En nimittäin uskonut saavani ensimmäisen parin vuoden aikana kuin korkeintaan viisi lukijaa. Ja se raja meni rikki jo ajat sitten, teitä on jo monin kertainen määrä :) Enää blogia ei tule pidettyä vain itselle, se on myös teille! Harmi vain, että aikaa bloggaamiselle ei löydy läheskään niin paljoa kuin haluaisin. Koulu pitää huolen siitä, että vapaa-aika on rajoitettua. Välillä tuntuu, ettei edes suihkussa olisi aikaa käydä, kun on niin paljon tekemistä ja eri deadlineja... Mutta sinnikkäästi roikun mukana! :) Ja kynnet on opittu lakkaamaan melko sujuvasti koulutöitä tehdessä. Täällä ollaan yhä hengissä, vaikka aina ei siltä tunnukaan. Ei musta niin vaan pääse eroon.

Psst.... 
Miten lyhyestä ilmoitusluontoisesta asista saa lörpöteltyä ihan hirmuisen paljon!? 
Ja aihekin ehti vaihtua.... Hups! 

Voisin ehkä osallistua kilometripostausten maailmanmestaruuskisoihin. Todennäköisesti en jäisi jumbosijoille. 

Tarina katkeavista kynsistä

Kynsimasennus. 
Mulla.
Nyt.

Olin opiskelijaristeilyllä 23.-25.3.2014 ja matka Tukholmasta takaisin Suomeen ei ollut kovin ruusuinen. Yksi mun kynsistä halkesi ikävästi tanssilattialla. Kyllä. Tanssilattialla. En vieläkään osaa sanoa, että mitä tarkalleen ottaen tapahtui. Yhdessä hetkessä tanssin kavereiden kanssa, seuraavassa hetkessä "apua, mitä mun kynnelle kävi?!" Jäi tanssit siihen, kun piti tutkia vammoja. Olin kuitenkin ollut niin viisas, että olin lähtenyt hytistä hakemaan ensiapua: laastareita. Niitä olin sitten laittanut monta. Tarkalleen ottaen kaikki ne, mitä lompakosta sattui löytymään. Sormi oli muuten hyvin teipattu, se laastaritukko oli meinaan aika paksu! Taisi niitä laastareita kuusi vai seitsemän siinä olla ensiapuna... 

Kynsi säilyi kuin säilyikin suurin piirtein kasassa kotiin saakka, jossa hyökkäsin kunnon ensiapupakkauksen kimppuun. Voin kertoa, että kynsiviila, -liima ja silkkikuitu olivat sillä hetkellä kavereita! Sain kynteni pelastettua, mutta mua masensi ajatus paikatusta kynnestä. Mulla harvoin katkeilee kynnet, mutta nyt napsahti. Ja parin viikon sisällä muuten napsahti kaksi muutakin kynttä. Toinen peräti kahdesta kohtaa, eri päivinä tietenkin. Vasemman pikkurillin kynsi repeytyi viistosti lähes kokonaan irti ja rehellisesti sanottuna mua hieman pelottaa sen tuleva kohtalo. Onneksi sentään oikeassa kädessä etusormen kynsi on saanut vain pari pientä halkeamaa. Mutta valitettavasti se on osumien takia hieman muotopuoli. Nyt mulla sitten onkin kynsissä paikkoja jaeltavaksi vaikka naapureille... 

Harmi vaan, että tää risteilyllä paikattu kynsi oli päättänyt kasvaa. Todellisuudessa kasvaminen tarkoitti sitä, että muutama päivä sitten paikka antoi periksi kasvettuaan riittävän pitkälle. Ja nyt mun vasemman käden keskisormen kynsi on nysä. Vapaata kasvua ei kyseisessä kynnessä enää näy... Haavemaailmassahan kynsi olisi toki kasvanut, mutta paikka kestänyt sen saavuttaessa vapaan kasvun ja mulla ei mitään nysäkynttä olisi koskaan tullutkaan. 

Mua masensi ajatus kynsien lakkaamisesta, kun niissä oli paikkoja. Siitä voitte varmaan arvata miten paljon masentaa nyt katsoa tuota sormenpäätä?! Onneksi se ei sentään ole kipeä enää. 

Rakkaat kynsijumalat, mitä niin kamalaa mä oon tehnyt saadakseni teidät raivoihin? 
Mun pieni mieli ei ymmärrä tätä enää ollenkaan. 
Haluatteko, että teen rovion kaikista mun kynsilakoista? 
Lahjoitan ne pois?
Palvon teitä ostamalla lisää lakkoja?
Mitä mun pitää tehdä, että saan teidät viimein leppymään? 
Tätä vihanpitoa on jatkunut jo useamman viikon.
Ja nyt mä haluan mun kynteni takaisin, kiitos! 

(Mulla on teille toinenkin tarina kerrottavana siitä, mitä tapahtuu kun suututtaa kynsijumalat. Säästän sen kuitenkin yhteen tulevista postauksista. Kerron tän opettavaisen sadun sitten, kun esittelen kyseiset kynnet, joita tehdessä tarina sai alkunsa. Ja loppunsa.)


Nyt kuitenkin kynsiin, jotka on ensimmäiset laivalla tapahtuneen kynsionnettomuuden jälkeen. Halusin kynnen paikan pikaisesti piiloon, joten päädyin tutkimaan lakkalaatikkoani häpeissäni. Käteen tarttui OPIn Get Your Number -hiekkalakka ja siitä se ajatus sitten lähti. 


Swatc-tikkua toljottaessani olin varma, että en saa Get Your Numberia kerrostettua koskaan tarpeeksi, jotta se peittäisi kynnet kunnolla. Kerrankin uskoin itseäni ja jätin kokeilematta. Sen sijaan nappasin laatikosta OPIn Can't Find My Czechbookin (nimetön ja peukalo) ja I Saw... U Saw... We Saw... Warsaw...:in (loput kynnet). Cremejä sudin kynsille kaksi kerrosta ja niiden päälle kerros Get Your Numberia. Päällyslakkaa ei tällä kertaa löydy ollenkaan, kun Seche oli loppu eli siitä ei ollut iloa cremejen kuivattajana ja hiekan päällehän päällyslakka ei kuulu :) 

Nopeeta, helppoa ja yksinkertaista. Koska Get Your Number on sinipohjaista, ei kumpikaan cremeistä toista väriään luonnollisena. En kuitenkaan antanut sen haitata menoa, sillä tällä kertaa olin jopa osannut ennakoida asian. Ja onnekseni näistä tuli ihan kivat! :)


Käytetyt lakat:
Essie - First Base
OPI - I Saw... U Saw... We Saw... Warsaw...
OPI - Can't Find My Czechbook
OPI - Get Your Number

Varastot tyhjiksi -haaste: Kolmas kuukausi

Aika lentää ja ensimmäinen neljännes kuluvasta vuodesta on taputeltu! (Ja kuun alkukin näyttää muuttuvan suhteelliseksi käsitykseksi...) Viime kuussa vaaka kääntyi taas enemmän käytön puolelle ja olin ostanut vain pakollisen. Tosin miitistä sain näytteitä ihan jonkin verran... Mutta ei kai niitä lasketa, kun en ole varsinaisesti niitä kaupasta ostanut?! Eihän?

Maaliskuussa mulla tyhjeni siis useampikin purnukka. Sain käytettyä peräti yhden kasvorasva näytteen, joka oli pahanhajuinen yövoide. Täysikokoisia tuotteita tyhjeni onneksi useampia. Palmoliven käsisaippua pääsi loppumaan, kuten myös Nivean Double Effect Eye Make-Up Remover -silmämeikin puhdistusaine. Lisäksi sain käytettyä L´anza Mint Revitalizer -hoitoaineen, joka tuntuu olleen avattuna pienen ikuisuuden. Hiuslakkoja ehdin kuluttaa kaksikin, toinen oli iso ja toinen pienempi matkakokoinen (Tigi Bed Head). Isomman vaan pistin niin varmaan talteen, että en kuvaushetkellä sitä kyennyt löytämään. Samassa jemma nimisessä paikassa majailee loppuun käytetty Nivean deodorantti. Ja tyhjeni lopulta se kuorintaan käytetty Premierin kuolleenmeren suolakin sekä Nivean Daily Essentials -kasvovesi. Toisin sanoen pääsin eroon kahdeksasta täysikokoisesta tuotteesta ja yhdestä näytteestä. Hyvä minä!  

Tyhjentyneistä purnukoista ne, jotka ei leikkineet kuurupiiloa.

Uusia kosmetiikkatuotteita ostin melko maltillisesti viime kuun totaalisen repsahduksen jälkeen. L´oréalin StudioLine Silk & Gloss-hiuslakka pääsi testiin, mutta täytyy myöntää, että hiuslakasta on tähän mennessä lähemmäs puolet jo kulunut. Ja yleensä mulla kestää yksi hiuslakka varmaan vuoden päivät... Hiuslakan lisäksi ostin Nivean Daily Essentials -sarjan kasvoveden, mutta tällä kertaa kuivalle iholle tarkoitetun. Edellinen oli normaalille iholle, joten nyt palaan omalle ihotyypilleni tarkoitettuun sarjaan. Ostin myös kaksi uutta dödöä, kun sattuivat sopivasti olemaan tarjouksessa lähikaupassa. Toinen on Rexona Tropical ja toinen Dove Natural Touch - Dead Sea Minerals. Toisin sanoen ostin vain tilalle uudet, kun entiset loppuivat.

Ja tässä ne ostetut.

Miitistä sain mukaani arvontapalkinnon muodossa Dr. Spillerin käsirasvan (30 ml) ja saman merkin kosteusvoiteen (5ml). Näiden lisäksi mulle kotiutui pino Dr. Hauschkan sekaiholle tarkoitettuja päivävoide näytteitä, ehkä jotain 15kpl? Näytteet varmaan tulee kestämään hetken aikaa, sillä mulla noita täysikokoisiakin rasvoja on ihan jonkun verran. Jos vaikka tästä eteenpäin aina reissuun muistaisi ottaa näytteitä, ainakin sen aikaa kun niitä riirrää :)

7. huhtikuuta 2014

Kiss Me Life!

Hahaa, otsikoiden aatelia. Jälleen kerran! Mistä tai miten te keskitte omat otsikkonne? Oon pohtinut kovasti, että mistä nää otsikot välillä päähän putkahtaa. En vaan oo vielä vastausta keksinyt ja ehkä jopa parempi niin. Tääkin otsikko vaan tuli jostakin, ei tarvinnut edes miettiä. Ja mitä sitä otsikkoa enää muuttamaan ja väkisin keksimään, kun joku pieni aivosolu sen mulle hopealautasella valmiina tarjoilee. Vaikka ajoittain ehkä olis syytä...

Mennään nyt aikajärjestyksessä vielä ja julkaistaan nää maaliskuun toiseksi viimeiset tekeleet ennen huhtikuun kynsiä :) Kyseiset kynnet tein miitin jälkeisellä viikolla ja näihin onkin käytetty vain miitistä saatuja/ostettuja lakkoja. Miitin jälkeen jatkoin siis edelleen vaaleanpunaisella linjalla, koska halusin kynsilleni arvontapalkintona olleen OPIn Kiss Me I'm Brazilianin ja kirppistelystä ostamani ChG:n Life Is Rosyn. En osannut valita lakkojen välillä, joten päädyin lätkimään ne kynsille yhdessä. Ja ei muuten kaduta!


Tykkäsin siis tästä lakkauksesta kovin. Tuli niin keväinen tai ehkä jopa kesäinen fiilis. Peukalossa ja keskisormessa komeilee siis Kiss Me I'm Brazilian ja jäljelle jääneissä kolmessa kynnessä Life Is Rosy. Kummastakaan lakasta mulla ei oo mitään valitettavaa, toimivat oikein moitteettomasti. Lakkakerrosten määrää en kuitenkaan voi enää kuin arvuutella, mutta luulen selvinneeni molemmissa lakoissa 2-3 kerroksella. Jos olisi ollut enemmän tai vähemmän, niin varmasti olisi jäänyt mieleen kerrosten määrä. Nyt se on päässyt unohtumaan... Koristeiksi kelpasivat erittäin nätit ja hyväkäytöksiset water decalit ja kukkien keskustaan kirkkaat strassit. Ainoa mikä jäi vähän harmittamaan oli keskisormeen valittu hieman liian pieni decal... Näillä kynsillä viihdyinkin sitten lähemmäs viikon :) 


Käytetyt lakat:
Essie - First Base
OPI - Kiss Me I'm Brazilian *
China Glaze - Life Is Rosy
Color Club - Kirkas lakka

Muut käytetyt tarvikkeet: 
Water decal (Y003)
Kirkkaat strassit

* Saatu maaliskuun bloggaajamiitistä CesarsShopin lahjoittamana. 

***

Postauksen linkit on ihan vaan teitä varten, en hyödy niiden klikkailusta millään tavalla!

6. huhtikuuta 2014

Arkistojen aarteet

Päätin kerrankin lykätä teidän nähtäville kahdet kynnet kerralla. Tähän on yksinkertaisesti syynä se, että mä en oo onnistunut saamaan kummistakaan kynsistä sellaisia kuvia, että olisin niihin ees etäisesti tyytyväinen. Päädyin sitten valikoimaan molemmista ne huonojen kuvien parhaat. Tai vähiten epäedustavat. Miten asian haluaakaan ilmaista. Molemmat kynnet on tehty pikkuisen ennen maaliskuun puoli väliä, silloin kun mulla oli kamala kevään ja kesän kaipuu. Ja mikäs sen parempi tapa tuoda sitä esille, kuin lakata kynnet iloisilla sävyillä?


Näissä kynsissä mulla on levitettynä x määrä kerroksia Color Clubin In Theorya. X saattaa hyvinkin olla kolme tai neljä, sillä muistan kironneeni lakkaa levittäessäni sitä kynsille. Ja kirosin myös itseni, kun en levittänyt tätä valkoisen päälle. Mutta annettakoon tällä erää anteeksi, sillä tykkään tuosta sävystä! Sävystä, joka mun kameran mukaan on kirkas oranssi. Todellisuus on kuitenkin jotain muuta ja kirkkaan oranssin sijaan tää on ehkä enemmän koralli/oranssi. Ei suinkaan mikään neon. Ja etusormesta löytyy Adeninalta tilatusta hopeisten siirtokuvien arkista yksi decal. Tuo hopeinen decal oli kyllä ihan täyttä kuraa, sillä se seilasi mun kynnellä kuin valtamerialus myrskyssä. Sain sen pysähtymään vasta huitaisemalla päälle päällyslakan (Color Clubin Clear). 


Tykästyin tuohon CC:n In Theoryyn niin paljon, että halusin sen heti uudelleen mun kynsille. Kaverikseen In Theory sai tällä kertaa varvaslakkaa! Toisin sanoen etu- ja keskisormeen pääsy Dermosilin Foot Therapy -kynsilakka, joka haluaa jäädä nimettömäksi. Lakka on mun yksi ehdottomia lemppareita kesällä, kun lakkaan varpaiden kynsiä. Nyt päätin kuitenkin päästää sen vierailulle myös sormien kynsille. Jos en väärin muista, niin varvaslakka peitti kahdella kerroksella. Mutta enhän mä voi yhdestä kerrasta oppia? Tälläkin kertaa kynsiltä puuttuu se valkoinen lakka värilakan alta. Asia jota manasin jo In Theoryn edellisellä käyttökerralla. Lisäksi päätin antaa uuden mahdollisuuden myös decaleille. Tosin sitä ennen olin kulkenut pari päivää noilla kynsillä ilman mitään koristeluja ja lopulta päätin haluta jotkin nopeat koristelut. Olis ehkä pitänyt uskoa itseä jo ensimmäisellä kerralla ja olla antamatta näille kiekuradecaleille uutta mahdollisuutta. Laatu ei ollut parantunut siinä vajaassa viikossa mihinkään... Näissä ja ylemmissä kynsissä on muuten molemmissa pohjalla Essie First Base ja päällä Color Clubin kirkas päällyslakka, kun Seche sattui vahingossa loppumaan ja uuden ostamiseen meni luvattoman kauan aikaa.

Molemmissa tapauksissa tykkäsin kynsillä olevista lakoista, mutta en decaleista. Decalit on nätit, mutta niiden laittamiseen mulla ei riitä hermot. Lisäksi ne hieman kuplittui ja ruttaantui. Byäää. Täydellisten hopeisten decalien metsästys jatkuu, vaikkakin alan hiljalleen vakuuttua, ettei sellaisia ole edes olemassa. Ja nyt haluan jotkin kirkkaat, keväiset kynnet! Harmi vain että tällä hetkellä oon parhaillaan askartelemassa kynsiä The 31 Day Challengen seuraavan aiheen mukaan, joka on Metallic. Saa siis jäädä värikkäät kynnet haaveeksi aina seuraavaan lakkaus kertaan saakka! 

4. huhtikuuta 2014

Testissä käsirasvat

Nyt ois tuuletuksen paikka. MULLA NIMITTÄIN TOIMII TAAS LAAJAKAISTA!
Viime viikon perjantaina 28.3. meidän taloyhtiössä vaihtui laajakaistan toimittava operaattori, mikä tarkoitti tietenkin entisten yhteyksien katkeamista perjantaiaamuna. Ja koska asia ei mennyt niinkuin olin kuvitellut, sain uudet nettiyhteydet toimimaan vasta eilen illalla. Mulle nimittäin myytiin ensin vanhaa tekniikkaa oleva nettiyhteys, mikä ei tietenkään enää ollut käyttökelpoista. Alunperin mun piti olla vain viikonloppu ilman nettiyhteyttä, mutta tää uuden operaattorin pieni moka viivästytti laajakaistan käyttöönottoa. Mutta pääasia, että nyt toimii!

Tähän samaan syssyyn Murphyn lakia noudatellen mulla hajosi viime viikon torstaiaamuna myös puhelin. Onneksi ehdin perjantaina hieman ostoksille ja sain uuden, joten en sentään ihan kokonaan ollut suljettu ulkomaailmasta. Mutta nyt tää ohi aiheen löpinä saa loppua ja saatte siirtyä lukemaan mun käytössä olevista käsirasvoista. Kynsiä on tarjolla jälleen viikonlopun aikana, kun ehdin uuden postauksen rustata :) Tää käsirasvojen vertailu sattui olemaan valmiina luonnoksissa tätä yllä olevaa löpinää lukuunottamatta.

Essence - Strawberry & Dark Chocolate (100 ml)

"This 24h hand protection balm is an intensive repair care for particularly rough and dry hands."


Kyseinen essencen käsirasva on voimakas tuoksuinen ja tuoksultaan ainakin omaan nenääni hyvin makea. Alussa tuoksu hieman häiritsi, mutta nyt oon jo tottunut siihen. En enää huomioi rasvan voimakasta tuoksua samalla tavalla, kuin alkaessani käyttää käsirasvaa ja sen lisäksi oon jopa alkanut pitää siitä :) Mansikkaa tai tummaa suklaata siitä en löydä, mutta en silti keksi mitä tuoksu tuo mieleen.

Rasva on tarkoitettu etenkin kuiville ja karheille käsille, joten kuulun kohderyhmään. Rasva on paksua ja siksi sillä menee pieni hetki imeytyä kunnolla. Etenkin liian suuri määrä käsirasvaa jättää hieman tahmean ja rasvaisen tunteen käsiin. Oikean määrän oppii annostelemaan muutaman hudin jälkeen melko hyvin, jolloin rasvaa voi lisätä nukkumaan menon lisäksi myös esimerkiksi telkkaria katsoessa. Rasvan levityksen jälkeen käsistä tulee pehmeät, mutta ainakin mun kuivat kädet karheutuu melko nopeasti  uudelleen ja käsiä saa rasvailla muutaman tunnin välein.

Tykkään kuitenkin tästä paljon ja aion ehdottomasti kokeilla muitakin essencen käsirasvoja tulevaisuudessa, etenkin jos niiden hinta-laatusuhde jatkaa tän kanssa samaa linjaa! Ollut luottokäsirasva sen lyhyen talven aikana, mitä sitä kesti. Tämän käsirasvan isoin miinus on se, ettei näitä saa Suomesta. Onneksi Kosmetik4Less -verkkokaupasta saa tilattua ja toimitusajatkaan eivät ole pahat. 


Burt's Bees - Hand Salve (8,5g)


Burt's Bees merkin käsirasva tuoksuu voimakkaasti laventelille. Laventelin tuoksu pysyy käsissä pitkään ja ainakin vielä tunnin jälkeen laventelin pystyi haistamaan selkeästi, vaikka tuoksu ei enää yhtä voimakas ollut kuin käsirasvaa levittäessä. Tykkään kyllä tuosta laventelin tuoksusta huomattavasti enemmän kuin keinotekoisista tuoksuista.

Tuote jättää kädet öljyisen tuntuiseksi ja asiaa hieman ihmettelinkin. Se öljyisyys nimittäin hieman häiritsi, vaikka katsoin vain tv-sarjaa koneelta. Löysin kuitenkin tuotteesta lisätietoa Burt's Bees Suomen verkkokauppasivuilta ja siellä kerrottiin käsirasvan olevan tehokas ja öljyinen. Pikavilkaisulla tuoteselosteeseen käsirasva sisältää öljyä paljon. Ei siis oikeastaan mikään ihme, jos kädet jää öljyisen tuntuiseksi. 

Käsirasva on tarkoitettu kuiville ja karheille käsille, mutta se hoitaa myös käsien pieniä haavoja. Ja siihen tarkoitukseen toimii oikein hyvin! Käsistä tuli mukavan pehmoiset ja myös mun käsissä olleet muutamat pienet naarmut alkoivat parantua. Käsirasvalla kestää imeytyminen pitkään, joten ihan joka väliin sitä ei sovi käyttää. Päihittää kuitenkin jopa essencen luottokäsirasvan mennen tullen eli taidan kuitenkin sortua hankkimaan tätä vielä lisää. Lisäksi Burt's Beesiä ei tarvitse olla koko ajan lotraamassa lisää, vaan illalla laittaessani seuraavan kerran kädet kaipasivat rasvaa vasta pitkälti seuraavan iltapäivän puolella. Ja voin kertoa, että se on mulle todella pitkä aika. Yleensä pitää olla käsirasvaa lisäämässä jo heti aamusta lisää. Oonkin käyttänyt tätä käsirasvaa vain käydessäni joko päiväunille tai yötä vasten, jolloin öljyisyys ei niin häiritse.

Yksi äärimmäisen ikävä asia tässä käsirasvassa kuitenkin on: purkki. Tuo pieni, pyöreä metallirasia on kaikista käyttämistäni käsirasvapakkauksista epäkäytännöllisin. Miten sitä pitäisi käyttää? Ja ajoittain sen avaaminenkin on niin pirun haastavaa... Ugh! Tosin nyt mitä enemmän oon tätä rasvaa käyttänyt, niin sitä helpommin se sieltä purkistaan ulos tulee :) On siis ihan selkeästi pehmennyt, pisteet siitä!


Yves Rocher - Cocoa & Orange Hand Cream (75ml)

"Kosteuttava käsivoide - kaakaon ja appelsiinin tuoksu"


Yves Rocherin Cocoa & Orange -käsirasva on myös voimakkaan tuoksuinen. Tuoksusta on selkeästi havaittavissa nimensä mukaan sekä appelsiini että kaakao. Tuoksu tuo mieleen Fazerina-suklaan! Tosin muutaman kerran piti tätä käsirasvaa käyttää ennen kuin keksin, mitä tuoksu muistuttaa. Appelsiini tuo raikkautta ja imelyyttä tuoksuuun, kun taas kaakao on hieman tunkkaisempi. Tai näin mun nenä sanoo, joku muu voi olla eri mieltä. Ihan hauskan tuoksuinen käsirasva kuitenkin ja tuoksu pysyy käsissä ihan jonkin aikaa. 

Vielä 5 minuutin päästä rasvan levittämisestä kädet tuntuu selvästi rasvaisille, joten kovin nopeasti imeytyvää tää ei koostumuksesta huolimatta ole. Oon kokeillut annostella tätä vähän ja paljon, erittäin vähän ja keskinkertaisesti. Mutta ei, kädet ainakin mulla jää hieman rasvaiseksi käsirasvan määrästä riippumatta. Eli ihan heti ei kannata näpeillä alkaa mitään tekemään tai sitten esimerkiksi kännykän näyttö tai läppärin näppäimistö on rasvassa. Kokeilin senkin nimittäin. Monesti. Tän takia en kovin mielelläni en tuohon puteliin tartu, vaikka tuoksu onkin ihana! Ehkä vien kesällä tän töihin ja käytän päivälevon aikaan, kun istun vahtimassa lasten unta. Tosin silloinkin rasva pitää levittää vasta unisadun jälkeen tai kirjan sivut on ihan klähmäset.


O.P.I Avojuice - Holly Berry (30ml)


OPIn Avojuice käsirasva on myös melko voimakastuoksuinen. Ja se tuoksuu ihan purkalle! Tulee mieleen Hubbabubba tai joku vastaava, mitä oon joskus pienempänä syönyt. Nomnom... Pikaisella googlauksella tän  tuoksun pitäisi olla jouluinen ja sisältää vähän vaikka mitä kanelista murskattuun ananakseen ja persikkanektariin. Mutta kuitenkin loppujenlopuksi sen pitäisi olla mausteisen marjainen.  Ehkä mun nenässä vaan on vikaa :) Purkka sanon minä! Tai ehkä sittenkin mausteinen hedelmäpurkka?

Jos OPIn Avojuicet ei olis niin kamalan kalliita ostaisin tätä heti! Tai ehkä kokeilisin jotain toista tuoksua, mutta kuitenkin. Kädet jää kivan pehmeiksi ja tätä ei kovin paljoa tarvitse kerralla. Pisteet myös siitä. 


Favora - Caring Hand Cream (75 ml)

"Soft and smooth hands. Perfume free."


Apteekissa myytävä Favoran käsirasva on purkin mukaan hoitava käsivoide, joka pehmittää, suojaa ja vahvistaa kuivia käsiä, kynsinauhoja ja kynsiä. Lisäksi tuotteen luvataan imeytyvän nopeasti ja olevan hajusteeton. 

Hajusteeton pitää paikkansa, sillä rasva ei tuoksu millekään. Paitsi rasvalle, koska täysin hajutonta käsirasvaa ei taida olla olemassakaan. Tuoksuttomuus ei oo mua häirinnyt ja kyseistä rasvaa oon kantanut mukanani käsilaukussa, sillä koulussa ja töissäni päiväkodissa en viitti käyttää voimakkaasti hajustettuja käsirasvoja. Sopii siis sellaiseen käyttöön ihan hyvin. 

Ihan kelpo rasva peruskäyttöön, jos annostelee oikean määrän. Mulla jostain syystä tulee tätä annosteltua hieman liian avokätisesti, jolloin tuntuu jäävän kalvo. Hieman vähemmän käytettynä tätä vastaavaa ongelmaa en ole havainnut. Vika taitaa siis tälläkin kertaa olla käyttäjässä, ei itse rasvassa :) 


Dermosil - Pomegranade (240ml)


Tilasin kerran Dermosililta lahjapakkauksen, jossa oli sekä tämä käsirasva että -saippua, taisi siihen kuulua vielä huonetuoksukin. Lahjapakkaus oli pakko tilata näiden purkkien takia, joiden muotoiluun ihastuin heti. Myös tämä on melko voimakkaan tuoksuinen käsirasva. En varmaan ole koskaan tuoksutellut oikeaa granaattiomenaa, joten sen tuoksuun en osaa verrata. Tieteen nimissä pitäisi ehkä mennä ostamaan kaupasta granaattiomena ja verrata sen tuoksua tähän?

Mulla tämän purkin paikka on vessan peilikaapissa, jotta saan nopeasti käsienpesun jälkeen käsirasvaa. Tuote imeytyy hyvin nopeasti, joten siksi se siellä vessassa majaileekin. On aivan sama mitä alkaa käsien pesun jälkeen tehdä, kun rasva imeytyy nopeasti. Toimii! Perusarkeen sopiva käsirasva, jota tulee käytettyä lähes päivittäin. Ja tuo purkki on erittäin riittoisa. Miinusta tosin tulee siitä, että purkki on musta ja siitä ei näe läpi. Näin ollen rasvan käyttöasteesta ei ole mitään mielikuvaa, vaan loppumisen saan huomata siinä vaiheessa kun rasvaa ei enää purkista saa pumpattua.


***

Kaappien kätköön jäi vielä neljä käsirasvaa, jotka kaikki on avaamattomia. En viittinyt niitä tätä testiä varten avata, kun on entisiäkin tuhoamatta :) Odottamassa kuitenkin ovat Dermosilin Berry Therapy -sarjan Blackcurrant (50ml), Malu Wilzin Cashmere Hand Sensation (75ml), apteekista saatava Avénen Cold Cream (50ml) js Dr. Spillerin Manarü (30ml). Näistä mua eniten kiinnostaa Malu Wilz, myös Dr. Spiller kiinnostaa uutena tuttavuutena. Avénen Cold Creamia oon yhden isomman tuubin jo käyttänytkin ja Dermosiliakin olen joskus kokeillut kaverilta. 


Postauksen linkit on ihan vaan teitä varten, en hyödy niiden klikkailusta millään tavalla!

1. huhtikuuta 2014

Mitä sieltä miittipussukasta sitten löytyi?

Nyt viimein on aika julkaista viimeinen blogipostaus Helsingin bloggaajamiittiin liittyen. Miitistä on vasta reilut kaksi viikkoa, mutta tuntuu että siitä on paaaaljon pidempi aika. Parempi kuitenkin julkaista tämäkin myöhään, kun ei milloinkaan. (Ja kaikki mut tuntevat voi allekirjoittaa sen, että oon aina myöhässä ja hyvin myöhäisherännäinen muutenkin...)

 Miittikassien jako saattoi aiheuttaa pieniä ihastuksen huokailuja, hihkaisuja ja muuta vastaavaa mölinää. Nyt on miitistä löpisty jo parin kilometripostauksen verran, joten mennään tässä sit suoraan asiaan. Ei siis jaaritella turhia (haha, u wish!). Varoitan jo ennalta, että postauksessa tulee olemaan paljon valokuvia.

Ensimmäisenä haluan esitellä meidän saamamme goodiebagin. Sally Hansenin lahjakassit meille lahjoitti Berner. Tuo kassi on muuten aivan ihanan pirteän värinen. Mikähän mulla on kun tänä keväänä oranssi on iskenyt ihan täysillä ja aiemmin en siitä pitänyt ollenkaan?



Siellä ne ihanuudet majailee!

Edgy Polish oli osallistunut miittiimme laittamalla jokaiselle oman pienen kangaspussukan, joka sisälsi kynsiviilan, indielakan, suklaasydämen ja käyntikortin. Oih ja voih! Mun mielestä oli aivan mahtavaa, että he olivat nähneet niin paljon vaivaa pussittaessaan meille tuotteet. Olihan se nimittäin vallan söpöä, mun sydän suli tästä huomaavaisuuden osoituksesta ♡ Mun hopeanharmaasta pussukasta paljastui vihreä lasiviila, mutta käyttöön se ei vielä ole päässyt. Pitänee testailla lähiaikoina, että miten hyvä on :) Lakka on Smitten Polishin Va-Va-Voom ja täytyy myöntää, että koskaan ennen en ollut Smitten Polishista kuullut. Onneksi Google on kaveri. Va-Va-Voom on syvänpunainen glitterlakka ja koostumukseltaan jelly. Ilmeisesti lakka on saanut inspiraationsa ystävänpäivästä, mutta mulle tästä tuli mieleen joulu. Mietin, että onko V-V-V miten dupe ChG:n Ruby Pumpsille, mutta onnekseni näin ei ole. V-V-V on kirkkaamman punainen kuin RP, ainakin swatchattuna :) Ja koska punainen sopii myös kesään, niin mun ei tarvii edes odottaa jouluun saakka saadakseni tämän kynsilleni!



Lahjakassien lisäksi Berner lahjoitti jokaiselle meille IsaDoran lakkoja ja yhdet Sally Hansenit. Mun goodiebagista paljastui tämän kevään uutuuksista Ray Of Lights -kokoelman Dragonfly ja Opaline. Pulloissa nää kaunokaiset ovat ihan selkeästi eri värisiä, mutta oon nähnyt paljon kuvia, joissa erot kynsillä ei ole läheskään yhtä selvät. Mielenkiinnolla siis testaan nämäkin! Näiden kahden lisäksi sain vaaleankeltaisen Sugar Nails -sarjan Lemon Sodan. Lemon Soda on niin keväisen värinen, että haluaisin sen kynsilleni heti. Mulla vaan puuttuu siihen sopiva, riittävän vaaleankeltainen lakka. (Joutuukohan tässä vielä lakkaostoksille?!) IsaDorat olivat saaneet kaverikseen upean violetin Sally Hansenin Satin Glam -lakan ja kyllä, tykkäsin myös tästä. Tätä kyseistä Taffeta -lakkaa olin katsonut kaupassa jo ennen miittiä, mutta jätin silloin vielä ostamatta. Onneksi jätin, sillä nyt sen sain :) Todellisuudessa Taffeta on paljon vaaleampi, kuin valokuva antaa ymmärtää. Kamera ei vaan halunnut tallentaa väriä oikein, joten suosittelen googlaamaan swatcheja.



Top-Kosmetiikka / Wiener-Institut Oy:ltä saimme Dependin lakat. Mulle sattui Chameleon -sarjan 2090. Rough Sparklen vaihdoin toiseen, sillä omistin alunperin saamalleni dupen. Sitä en enää kykene muistamaan, että mikä se mun alunperin saamani Rough Sparklen numero oli. Miksei näillä Dependin lakoilla muuten voi olla nimiä? Oon asiasta marissut ennenkin, mutta numerosarjojen muistaminen on omasta mielestä huomattavan paljon vaikeampaa kuin nimien. Ja onhan ne pelkät numerot vähän tylsiä. Tästä johtuen mulle kotiutui sisi 2065. Sinisille lakoille tässä taloudessa löytyy aina käyttöä!



Jokaisesta miittipussukasta löytyi myös Zoyan lakka, jotka meille lähetti NailCity. Omani on nimeltään Gemma. Lakka, jota tuskin olisin itse koskaan tullut ostaneeksi. Väri on kuitenkin sen verran erikoinen, etten halunnut yrittää vaihtaa sitä mihinkään toiseen. Gemma on tuollainen hieman ehkä murrettu oliivinvihreä, jossa on violettia/sinistä duochromea shimmeriä. Tää on ainoa goodiebagin lakoista, josta mulla on hieman ristiriitaiset tunteet. Haluan kuitenkin antaa Gemmalle mahdollisuuden, sillä se on omalla tavallaan kaunotar! (Eri asia on, että miten hyvin omaksun tämän kaunottaren käytön omilla kynsilläni...) Ensimmäinen ajatus tästä lakasta oli, että mahtaa olla vaikea kuvattava. Ja kyllä, on siellä sitä duochrome shimmeriä, vaikka kuva muuta väittääkin :D Eli ainakin pullokuvassa en sen potentiaalista kauneutta onnistunut taltioimaan. Jatkamme harjoituksia....



L'Oreal lahjoitti jokaiselle Essien ja mun pussukkaan oli päätynyt Blanck. Tästä mulla on jo aiempaa kokemusta, joten joku uusi tuttavuus olisi ehkä ollut kivempi. Valkoista onneks kuitenkin tarviaa aina, joten varmasti jossain vaiheessa pääsee käyttöön :) Siitäkin huolimatta, että omistan tällä hetkellä vissiin kuusi vai seitsemän muuta valkoista tämän nyt kotiutuneen Blankin lisäksi.



Lumene antoi meille kokeiltavaksi Gloss & Care -sarjan lakkoja, joista mulle päätyi Lot's of Berries / Marjaretki. Tää on kans niin kesäisen sävyinen lakka! (Kesä, oisko mitenkään mahdollista, että tulisit jo? Haluan päästä lakkaamaan kynsiäni näillä kesäisillä sävyillä. Mieluiten nyt, enkä ensi kuussa. Kiitos!) Punaiset on mulle ollu jostain syystä omilla kynsillä hieman haastavia, mutta jotenkin luulen että tää jää käyttöön. Juuri sellainen lakka, joiden värimaailmaan oon tällä hetkellä hurahtanut. Muun muassa niiden keltaisten, oranssien, pinkkien ja pastellien ohella.



Inniltä saimme kokokynnen kynsitarrat. Näistä oon jonkin verran lukenut muiden blogeista ja mielenkiinnolla odotan, että miten käyttäytyvät mun kynsillä. Kynnet kun sattuvat olemaan suhteellisen kaarevat, joten mua mietityttää miten saan ne kauniisti asettumaan. Vai saanko ollenkaan.



Keskusteltiin miitissä näistä kuvista ja aluksi tykkäsin tarran kuvista. Nyt täytyy myöntää, että en tiedä miten pystyn nää kynsilleni laittamaan, kiitos kanssabloggaajien. Ai miksi mietityttää? No siksi, että eräs nimeltämainitsematon bloggaaja tokaisi näiden näyttävän suolinukalta. Arvatkaa vaan pystynkö enää kattomaan kyseistä kuviota ilman, että alan miettimään suolinukkaa? :D Huolimatta yhdennäköisyydestä ihmisen sisuskaluihin, aion nää kynsilleni vielä joku kaunis päivä täräyttää. Ja onpahan mulla ainakin sitten hauskaa katsella kynsiäni, vaikka muut ei asiaa ymmärtäisikään!



Neon pinkit (juu, kyllä se oikeasti on neon pinkki!) Nailfix-blokkiviilat on saatu käyntikortin kera CesarsShopista. Tuo blokkiviilan väri ♡ Saanko laittaa viilani vitriiniin ja ihailla sitä siinä samettialustalla ja upealla valaistuksella? :D Juu, mulla saattaa hieman viirata päässä. Mut onhan se sääli noin ihanan väristä viilaa kaappiin piilottaa... Voisin hukkua myös neon-väreihin tällä hetkellä. Mua vähän pelottaa, että missä vaiheessa mulle tulee väriähky. Sit voi käyä helposti niin, että kuljen koko kesän mustassa ja ruskeassa lakkauksessa, vaikka oikeasti pitäisi olla kaiken maailman ihania värejä kynsillä. Onneksi sitä ei tarvii murehtia ainakaan vielä!



Muutama esite, kynsiviila viittahemmoilla ja China Glazen Crackle -lakka ovat Consult Ladylta. ChG:stä mulle sattui Oxidized Aqua, joka on värinä kiva. En vaan oo vieläkään varma, että tykkäänkö yleensäkään crackle-lakoista vai en, mulla niitä muutama on entuudestaan ja oon ehkä kerran tai kaks käyttänyt. Mut täytyy myöntää, että ainakin tikulle swatchatessa efekti tuli hienosti esille. Viittahemmot saa mennä koululaukkuun, kunhan entinen viila on kulutettu loppuun. Mulla oli ennen matkassa lasiviila, mutta jostain syystä onnistun katkaisemaan jopa lyhimmät niistä. Tästä johtuen oon todennut viisaammaksi kantaa mukanani näitä perinteisiä malleja :D Eipähän harmita, jos katkeavat.



Juhla Center osallistui miittiimme tarjoamalla koristeita ja astioita, mutta olivat he löytäneet tiensä myös goodiebageihin. Näin ollen meistä jokainen sai omakseen tuon pienen ja ylisöpön, sydämenmallisen saippuakuplaputelin. Saippuakuplapullon matka haalareihin on tosin edelleen ajatusasteella.... Onneks vappuun on vielä aikaa! Lisäksi saimme 10% alekupongit heidän verkkokauppaansa.



Kahvila & Lifistyle Lineea oli myös tarjoiluiden ohella päässyt miittipussukoihin. (Muistelen haikeudella kaikkia niitä herkkuja!) He olivat lahjoittaneet meille näytteitä Dr. Hauschkan päivävoiteesta :) Omani ovat vielä käyttämättä, mutta varmasti tulee kokeiltua. Lisäksi nää näytepussit on oikeastaan aika näppärän kokoisia matkalle. Asia, jonka tajusin vasta kotiuduttuani takaisin koto-Suomeen Tukholman-risteilyltä, jossa olin alkuviikosta. Äly hoi, älä jätä! Seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnella?



Goodiebagien lisäksi miitistä mukaan lähti arvontapalkinto. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, tällä kertaa jokainen meistä voitti jotakin. Wohooo! Tällä kertaa siis myös minä, joka jään aina rannalle ruikuttamaan muiden voittaessa. Itse voitin arvonnasta Mirabella -lahjakassin, jonka oli sponsoroinut Consult Lady.


Mun voittokassista paljastui pari rasvanäytettä ja lisää kynsilakkoja. Dr. Spillerin pieni, valkoinen ja pyöreä purkki on Fresh & Fruit Moisturizing Creme. Kokoa tällä näytteellä on 5ml. Lisäksi sain Dr. Spillerin Manarü -käsirasvan (30ml). Lakat olivat Lumenen Gloss & Caren Snowfall - Luminen tie ja Sally Hansenin Satin Glamin Chic Pink. 



Tämän kaiken lisäksi mulle kulkeutui myös ensimmäinen O.P.I:n Brazil Collectionin lakka. Haluaisin vaatimattomasti kaikki loputkin, kuka vaan toimisi maksumiehenä? Kiss Me I'm Brazilian on CesarsShopin lahjoittama arvontapalkinto ja tämän ihanuuden voitti oikeasti Hanna. Hanna ei kuitenkaan kuulema viihdy vaaleanpunaisessa, joten pienen neuvottelun ja vaihtokauppojen jälkeen sain todeta ollevani tämän rakkauspakkauksen uusi omistaja. Kiss Me I'm Brazilian on ehtinyt jo kynsillenikin ja siksi oon entistä onnellisempi saadessani tarjota tälle rakastavan kodin. 


No mutta entäs se viimeinen eli kirppistely? Olin vakaasti päättänyt, että hankin miitistä itselleni korkeintaan kaksi uutta lakkaa. Pyh ja pah, mehtään mentiin niin että rytisi. Ehkä mun ei vaan pitäis päättää mitään, niin kaikki menisi hyvin? Päädyin siis ostamaan kahden sijasta viisi lakkaa. Eihän niitä kotiutunut kuin yli puolet enemmän, mitä alunperin piti. Nää kirppislakat olivat Essien Mint Candy Apple (joka todellisuudessa ei näytä yhtään MCA:lle, vaan on huomattavasti sinisempi. Aion kuitenkin tehdä tutkimusta, että liikkuuko tästä kahta versiota vai onko tää feikki. Enivei, se oikeanvärinen MCA on edelleen ostoslistalla :D ). Toinen Essien lakka on Lights, neon pinkki, jonka halusin tässä kirkkaiden värien villityksessä kotiuttaa. ChG:n Life is Rosy, Nubarin Vogue Vert ja CC:n Daisy Does It löysivät myöskin uuden kodin mun luota. Nubaria mietin hetken aikaa, mutta Emman myyntipuhe oli sen verran hyvä, että lakka päätyi vaihtamaan omistajaa...


Mukanani miitistä kotiutui siis yhteensä 19 uutta kynsilakkaa ja mun mustan renkaan lakkojen määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Mutta toisaalta, eihän mulla niitä testaamattomia lakkoja ole kuin joku seitsemänkymmentä... Tässä siis saattaa mennä hetki ennen kuin kaikki lakat on kynsilleni päässeet.

"Meitä on tässä muutama tikku rivissä ja kaikki ei edes mahduttu kuvaan"

Kiitos vielä kaikille miittiin osallistuneille ja tietenkin sponsoreille! Mun ilta oli aivan mahtava, toivottavasti tavataan vielä joskus uudelleen :)


Postauksen linkit on ihan vaan teitä varten, en hyödy niiden klikkailusta millään tavalla!